lauantai 30. toukokuuta 2015

Graduation

Huh, eiliset valmistujaiset on nyt sitten ohi. Kolmen vuoden työ huipentui eiliseen päivään, joka oli täynnä jännitystä, iloa ja myös vähän surua, kun ei enää säännöllisesti tulla tyttöjen kanssa näkemään. Se fiilis kun lavalla sai todistuksen käteen ja pääsi lukemaan siitä sanan "päättötodistus" oli aika uskomaton. Mun on vieläkin vaikea käsittää sitä, ettei kesän jälkeen tarvitse palata koulun penkille. Ehkä se tajuuminen tapahtuu vasta sitten elokuussa koulujen alkaessa.

Yllätys sinäänsä, mutta mun juhlissa halusin panostaa ruokaan. Pidin pienet juhlat, jonka vieraat koostuivat pääasiassa ystävistä ja perhetutuista, sukua en niinkään kutsunut. Paitsi tietysti ne, jotka tässä lähellä asuivat.

Alkupala/ salaattipöytään me tehtiin vain perus vihersalaatti ja kulhoihin punasipuli, feta ja oliivit jotta jokainen sai koota mieleisensä salaatin. Vihersalaatin lisäksi äiti väsäsi vielä sienisalaattia, ja yhdessä tehtiin sitten täytettyjä kananmunia ja kylmäsavulohirullia. Hankittiin myös savustamolta superhyvää sitruunalohta, joka todettiin hyväksi jo mun rippujuhlissa.






Näiden lisäksi oltiin pyydetty mun miehen siskonpoikaa tekemään meille hirvelihasta jotain hyvää, ja niinhän tuo kokkipoika teki! Hirvenlihasta meillä oli siis paahtopaistia, ja lisukkeena oli piparjuurimousse. Ehkä maailman maistuvin kombo. Samoin pyydettiin kokkia tekemään meille kasleria "pääruuaksi" eikä taaskaan petytty. 18 tuntia uunissa haudutettu kasler on meinaan aikamoinen makuelämys. Pääruokana meillä oli myös mun duunipaikalta hankitut kermaperunat, ja leipänä oli perus ruisleivän lisäksi itsetehtyjä karjalanpiirakoita ja munavoita. Sanotaanko näin, että miltei jokainen vieras taisi käydä santsikierroksella, allekirjoittanut mukaan lukien.



Kahvipöydässä meillä oli tuon samaisen kokin tekemä suklainen suklaakakku, sekä itse tekemäni mansikkajuustokakku. Molemmat oli hyviä, mutta oikeesti, en oo elämässäni syönyt yhtä hyvää suklaakakkua! Suklaata oli paksu kerros niin kakun sisällä kuin kuorrutteenakin, eikä sitä voinut syödä itkemättä. Ainakaan melkein, just ja just pysty olemaan itkemäti.



Mun päivä oli siis kaikinpuolin mahtava, olen todella kiitollinen kaikille jotka mua eilen tavalla tai toisella muistivat. Sää suosi meitä alkupäivän sateesta huolimatta, juhlat olivat juuri niin rennot kuin toivoinkin ja illalla nukkumaan käydessä oli maailman onnellisin fiilis. 




Rakkaudella kiittäen,
lähihoitaja Riikka Asikainen


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Nettiä koskevat samat lait kuin muutakin elämää, pidetään se mielessä kommentoitaessa.