sunnuntai 29. toukokuuta 2016

Vuosi valmistumisesta

Niin. Vuosi kulunut valmistumisesta, vuosi kulunut siitä kun sai ammattitutkintopaperit käteensä. Vuosi sitten juhlittiin, taino no siis vuosi sitten eilen taisi olla se "the day". Hassua, että vuosi on kulunut näin nopeasti. Koko vuoden olen ollut täyspäiväisesti töissä tehden täyttä listaa, ainoastaan elokuun Islannin viikko ja kolmesti olleet 5 päivän vapaat ovat olleet "lomani" vuoden ajan. Eikä oikeastaan ole valittamista! Ensimmäinen "oikea" kesäloma lähestyy kovaa vauhtia, josta suurin osa menee kyllä reissatessa mutta eikai tuo haittaa, loma kun loma.

Vuosi on ollut tosi opettavainen. Olen ollut osa monenlaista työyhteisöä, hoitanut monia erilaisia asukkaita ja työskenellyt monissa erilaisissa paikoissa. On tullut turpaan, on syljetty päin, on potkittu, on raavittu, nipistetty ja purtu. On ollut kiire, on ollut kiireestä johtuvia ongelmia asioiden hoitamisesta, on ollut tilanteita, joiden hoitamiseen en itse ole ollut tyytyväinen (= sama, josta lehdet ovat kirjoitelleet viime päivinä) ja on joutunut venyttämään omaa jaksamista ja päivää sen takia, ettei sijaisia ole saatavilla. Nämä on asiat, jotka ensimmäisenä tulee lähes kaikilla mieleen, kun joku kertoo lähihoitajana toimimisestaan. On unohdettu kokonaan se toinen puoli.

On ollut myös naurua, ja tarkoitan sellaista naurua, jossa asukas nauraa sydämensä kyllyydestä yhdessä hoitajan kanssa. Spontaaneja tilanteita, jotka ovat hauskoja vain sen hetken ajan. Tilannekomiikkaa, joka naurattaa kumpaakin osapuolta. On ollut myös itkua, jossa on saanut toimia tukena ja olkapäänä. Ollaan itketty yhdessä, mutta sen jälkeen onkin sitten taas naurettu. On kiitetty puolin ja toisin hyvistä neuvoista, on osattu olla ihmisiä toisillemme. On pidetty toistemme puolta (hämmästyn aika ajoin siitä, kun asukkaat pitävät hoitajan puolta esimerkiksi puolustamalla meitä omaisilleen / yleistä käsitystä vastaan) ja on yhdessä mietitty elämän syntyjä syviä. On kerrottu tarinoita jotka saavat kunnioittamaan ihmistä ihan erilailla ja on kiitetty joka vuoron jälkeen ja iltaisin toivoteltu hyvät yöt ja kauniit unet.

Hoitajien kesken on heitelty aika-ajoin hieman rankempaa huumoria (trust me; ei varmaan kukaan muu kuin hoitaja pitäisi kansilassa heitettyjä "läppiä" hauskana, vaan soittaisi paikalle lanssin/poliisin..) ja on tuettu toisiamme mitä tulee jaksamiseen. On joustettu, autettu, vaihdettu vuoroja. On tuotu herkkuja syötäväksi ja ihmetelty mihin ne ehtivät jo ekan tunnin aikana hävitä. On nollattu yhdessä vapailla, on purettu mieltä ahdistavat asiat töissä. On tsempattu ja kannustettu, ohjattu ja opetettu niitä jotka vasta opettelevat alaa. Ja on nähty heidän "puhkeavan kukkaan" harjoittelujakson aikana. Siitä tietää, että ainakin yhdestä hoitajasta saadaan aikanaan olla ylpeitä. Tiedetään, että hän pärjää tilanteessa kuin tilanteessa. Ne on aika kivoja fiiliksiä.

Vanhustyö on Suomessa tietynlainen tabu. Epäkohdista on alettu puhumaan vasta tänä päivänä, mutta niissä kaikissa toistuu yksi asia: kiire ja hoitajien vähyys. Jokainen tykkää listata ne asiat, jotka eivät toimi sen takia, mutta en muista lukeneeni mistään juttua jossa mietittäsiiin mitä tilanteelle voitaisiin tehdä. Toki näitä "ideoita" kuulee, mutta en nää niitä kovinkaan realistisina. Tai tottakai, mikäli pääministerimme ja hänen iloiset veikkonsa tahtovat, niin otan mielelläni mukaan vuoroon testaamaan tätä meidän työtämme. Tässä vaiheessa voidaan taas kyllä peräänkuuluttaa realistisuutta; never gonna happen.

Mä olen kuitenkin kaikesta huolimatta ylpeä omasta työstäni. Tiedän tekeväni hommat hyvin, ja musta on aina kiva kuulla vakkareilta "onneks sä tulit tänne niin tietä että hommat hoituu". Vaikka lehdet kirjoittasi kuinka paljon tahansa kuraa, niin faktahan on se, että jokainen meistä vaikuttaa siihen omalla työnteollaan. Olisihan se helppoa mennä sieltä mistä aita on matalin, mutta voitko sä silloin katsoa itseäsi ylpeänä peilistä?

Terkuin vapaapäivästä nauttiva Riikka
..joka tosin eilen oli 14 tuntia painamassa duunia

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Nettiä koskevat samat lait kuin muutakin elämää, pidetään se mielessä kommentoitaessa.