sunnuntai 29. toukokuuta 2016

Vuosi valmistumisesta

Niin. Vuosi kulunut valmistumisesta, vuosi kulunut siitä kun sai ammattitutkintopaperit käteensä. Vuosi sitten juhlittiin, taino no siis vuosi sitten eilen taisi olla se "the day". Hassua, että vuosi on kulunut näin nopeasti. Koko vuoden olen ollut täyspäiväisesti töissä tehden täyttä listaa, ainoastaan elokuun Islannin viikko ja kolmesti olleet 5 päivän vapaat ovat olleet "lomani" vuoden ajan. Eikä oikeastaan ole valittamista! Ensimmäinen "oikea" kesäloma lähestyy kovaa vauhtia, josta suurin osa menee kyllä reissatessa mutta eikai tuo haittaa, loma kun loma.

Vuosi on ollut tosi opettavainen. Olen ollut osa monenlaista työyhteisöä, hoitanut monia erilaisia asukkaita ja työskenellyt monissa erilaisissa paikoissa. On tullut turpaan, on syljetty päin, on potkittu, on raavittu, nipistetty ja purtu. On ollut kiire, on ollut kiireestä johtuvia ongelmia asioiden hoitamisesta, on ollut tilanteita, joiden hoitamiseen en itse ole ollut tyytyväinen (= sama, josta lehdet ovat kirjoitelleet viime päivinä) ja on joutunut venyttämään omaa jaksamista ja päivää sen takia, ettei sijaisia ole saatavilla. Nämä on asiat, jotka ensimmäisenä tulee lähes kaikilla mieleen, kun joku kertoo lähihoitajana toimimisestaan. On unohdettu kokonaan se toinen puoli.

On ollut myös naurua, ja tarkoitan sellaista naurua, jossa asukas nauraa sydämensä kyllyydestä yhdessä hoitajan kanssa. Spontaaneja tilanteita, jotka ovat hauskoja vain sen hetken ajan. Tilannekomiikkaa, joka naurattaa kumpaakin osapuolta. On ollut myös itkua, jossa on saanut toimia tukena ja olkapäänä. Ollaan itketty yhdessä, mutta sen jälkeen onkin sitten taas naurettu. On kiitetty puolin ja toisin hyvistä neuvoista, on osattu olla ihmisiä toisillemme. On pidetty toistemme puolta (hämmästyn aika ajoin siitä, kun asukkaat pitävät hoitajan puolta esimerkiksi puolustamalla meitä omaisilleen / yleistä käsitystä vastaan) ja on yhdessä mietitty elämän syntyjä syviä. On kerrottu tarinoita jotka saavat kunnioittamaan ihmistä ihan erilailla ja on kiitetty joka vuoron jälkeen ja iltaisin toivoteltu hyvät yöt ja kauniit unet.

Hoitajien kesken on heitelty aika-ajoin hieman rankempaa huumoria (trust me; ei varmaan kukaan muu kuin hoitaja pitäisi kansilassa heitettyjä "läppiä" hauskana, vaan soittaisi paikalle lanssin/poliisin..) ja on tuettu toisiamme mitä tulee jaksamiseen. On joustettu, autettu, vaihdettu vuoroja. On tuotu herkkuja syötäväksi ja ihmetelty mihin ne ehtivät jo ekan tunnin aikana hävitä. On nollattu yhdessä vapailla, on purettu mieltä ahdistavat asiat töissä. On tsempattu ja kannustettu, ohjattu ja opetettu niitä jotka vasta opettelevat alaa. Ja on nähty heidän "puhkeavan kukkaan" harjoittelujakson aikana. Siitä tietää, että ainakin yhdestä hoitajasta saadaan aikanaan olla ylpeitä. Tiedetään, että hän pärjää tilanteessa kuin tilanteessa. Ne on aika kivoja fiiliksiä.

Vanhustyö on Suomessa tietynlainen tabu. Epäkohdista on alettu puhumaan vasta tänä päivänä, mutta niissä kaikissa toistuu yksi asia: kiire ja hoitajien vähyys. Jokainen tykkää listata ne asiat, jotka eivät toimi sen takia, mutta en muista lukeneeni mistään juttua jossa mietittäsiiin mitä tilanteelle voitaisiin tehdä. Toki näitä "ideoita" kuulee, mutta en nää niitä kovinkaan realistisina. Tai tottakai, mikäli pääministerimme ja hänen iloiset veikkonsa tahtovat, niin otan mielelläni mukaan vuoroon testaamaan tätä meidän työtämme. Tässä vaiheessa voidaan taas kyllä peräänkuuluttaa realistisuutta; never gonna happen.

Mä olen kuitenkin kaikesta huolimatta ylpeä omasta työstäni. Tiedän tekeväni hommat hyvin, ja musta on aina kiva kuulla vakkareilta "onneks sä tulit tänne niin tietä että hommat hoituu". Vaikka lehdet kirjoittasi kuinka paljon tahansa kuraa, niin faktahan on se, että jokainen meistä vaikuttaa siihen omalla työnteollaan. Olisihan se helppoa mennä sieltä mistä aita on matalin, mutta voitko sä silloin katsoa itseäsi ylpeänä peilistä?

Terkuin vapaapäivästä nauttiva Riikka
..joka tosin eilen oli 14 tuntia painamassa duunia

tiistai 24. toukokuuta 2016

Reasons to be happy

Iltapäivää kaikille! Toivottavasti teillä on ollut edes puoliksi yhtä hyvä päivä kun mulla, koska tänään on ollut just sellainen "kaikki menee putkeen" päivä. Tulin just salilta kotiin, ja loppuillan ajattelin vaan rötväillä sohvalla ja katsoa viime viikon salkkarit, eikä juuri mikään voisi kuulostaa paremmalta just nyt. Tossa kun hetki sitten ajelin kotiin, niin ajomatkalla tuli mieleen miten iloinen oonkaan ollut nyt viime viikon ja hyvä mieli vaan jatkuu. Joten, listataanpa muutama "ilon ja onnen" juttu!

☺ Kesä on virallisesti saapunut ja voidaan vihdoin lakata puhumasta keväästä
☺ Treeni on kulkenut vallan loisteliaasti ja voima lisääntyy mukavasti
☺ Työt sujuu kuin tanssi seurasta riippumatta
☺ Kesäloma ja lomareissut lähestyy hurjaa vauhtia


☺Beverly Hillsin Täydellisten Naisten uusin tuottis tuo kerta toisensa jälkee hymyn huulille..
☺.. niinkuin myös Game of Thronesin uusin kausi (eilen kyllä vähän itketti #holdthedoor)
☺ Rikon omaa "töistä kotiin pyöräillen" ennätystäni aika usein
☺ Juhannussuunnitelmat on lippuja vaille valmiit


☺ Eksyin väsymyksestä huolimatta baariin viikonloppuna, ja tultiin miekkosen kanssa kotiin vasta samaan aikaan auringonnousun kanssa - pitkästä aikaa oli todella kiva extempore ilta
☺ Auringon vaalentama tukka ja parantama iho kohentaa fiilistä kaikin puolin
☺ Oon nauttinut hyvästä ruuasta hyvässä seurassa muutamaankin otteeseen viime aikoina
☺ Häkellyin omasta peilikuvastani tässä eräänä päivänä niin paljon, että tirautin parit onnen kyyneleet ihan pelkästä hämmennyksestä ja onnistumisen riemusta


♥ kolmen päivän vapaat alkaen huomisesta

Riikka

*kuvat pinterest

keskiviikko 18. toukokuuta 2016

Tessa.lv photography

Käytiin 23.04 TUROKin näyttelyssä Turussa, ja siellä oli iki-ihana Tessa ottamassa jälleen kuvia kissoista. Kyseessä oli hulin viimeinen ja Ruun ensimmäinen näyttely, joten otatin molemmista kuvat. Alla mun suosikit kummastakin.



Tässä kuvassa Ruukkis muistuttaa erehdyttävästi Gremliniä.




Pojista saatiin kokonaista 3 yhteiskuvaa, joista tossa yhdessä ainoassa ne katsoo edes suurinpiirtein samaan suuntaan.

Mikäli joku haluaa kuvauttaa omat kissansa Tessalla, niin suosittelen ilmoittautumaan 11.-12.6 Hyvinkäälle ERYn näyttelyyn, jonne hän on jälleen tulossa kuvaamaan! 
Suosittelen ehdottomasti, parempaa kuvaajaa saa etsiä.

Näyttelystä muuten sen verran, että Huli sijoittui 3. parhaaksi ja Ruu oli EX1. 
Ruun kanssa ollaan 11.6 menossa Hyvinkäälle, ja sitä ennen meidät löytää Sellon Faunattaresta 21.5!

Tulkaa moikkaamaan, mikäli ei kumpanakaan päivänä tekemistä ole.

Riikka

maanantai 16. toukokuuta 2016

Sushi House / Lohja

Oon aina tykännyt Lohjasta, koska täällä on mun mielestä kaikki, mitä ihminen tarvitsee. Sopivan kokoinen kaupunki loistavilla urheilu- ja ulkoilumahdollisuuksilla, erilaisilla ravintoloilla, puistoalueilla, kouluilla ja kaupoilla. Eli kaikkea löytyy, paitsi junayhteys. Muutoin julkinen liikenne on täällä huippu!

Tämän kuun alusta Lohjasta tuli taas himpun verran täydellisempi, kun Lohjantähteen avattiin Sushi House. Toinen samanmoinen löytyy muuten Keravalta, mikäli joku sieltä päin sattuu tätä lukemaan. Sushi ei aina ole kuulunut mun ruokavalioon, mutta nykyisin se on yksi mun lemppareista! Tämän kuun alussa avattu sushirafla oli vähän niinkuin pakko käydä testaamassa, kun Lohjalla olevien kiinalaisraflojen sushi ei ollut, krhm, sieltä parhaimmasta päästä. Olen nyt käynyt kahdesti tuolla Lohjantähden -nimenomaan sushiin- keskittyvässä raflassa ja en kyllä voi muuta kuin kehua!

Paikka on valoisa, tilava ja viihtyisä; värimaailma on hyvin mietitty ja esteettisestä näkökulmasta paikka on todella miellyttävä. Buffet toimii loistavasti, eikä tyhjiä tarjoilulautasia tarvitse juurikaan katsella; keittiöstä juoksee (varsinki lounasaikaan ja kirjaimellisesti juoksee) apupoika antero tuomaan täydennystä sitä mukaan kun jokin tarjottavista uhkaa loppua. Ja vitsihän tässä on se, että kokoajan tulee uutta tarjolle! Otat sillä hetkellä tarjolla olevia susheja jokaista laatua, istut pöytään ja ajattelet "ihanaa nam nam" kun huomaan tarjoilijan kiikuttavan pöytään uusia, herkullisen näköisiä suupaloja mitä ei sun lautaselta löydy. Arvatkaa huviksenne, millainen "pakko saada maistaa kaikkia, miksi tuotte kokoajan erilaisia" ähky tuolla tulee? Jep, aika iso.

Henkilökunta on todella ystävällistä, pääasiassa salin puolella työskentelevät mies ja nainen hymyilevät tauotta. Vesikannut täyttyvät sitä mukaa kuin ne tyhjenevät, ja likaisia astioita ei tarvitse itse viedä ruokailun jälkeen. Sinäänsä hassua mun mielestä, koska kyseessä on kuitenkin buffet.

Henkilökunta ja paikka on mun mielestä kaikin puolin mahtava, ja toivon koko sydämestäni, että paikka pysyy toiminnassa pitkään. Eli asiakkaat, käykää kokeilemassa! Itse tykkään todella paljon, enkä ole kuullut valituksia muiltakaan.


Riikka
ps, kellään ehdottaa puhelinta, jossa oikeesti olisi hyvä kamera?


lauantai 14. toukokuuta 2016

Back on Track

Muistaako joku yli vuoden takaisin kirjoitukseni salipelosta? Jos ei, niin niin TÄSTÄ  pääset lukaisemaan sen. En oikein tiedä, miten aloittaisin kirjotitamisen, koska pää lyö tyhjää. Tiedän, mistä haluan kirjoittaa, mutta en tiedä, miten saisin sen kirjoitettua. Aloitetaan siis pienellä kertauksella.

Kuten aiemmassa tekstissä kerroinkin, pelko salille menemiseen oli olemassa vahvana takaraivossa. Itsensä nolaamisen pelko, mikä näin jälkeenpäin ajateltuna oli todella turhaa, piti mua tiukassa otteessaan. Kaverit kuitenkin sai mut muutaman kerran mukaansa paikallisen uimahallin kellarisalille, ja jossain vaiheessa huomasin käveleväni sinne yksin töiden jälkeen, sydän lujaa hakaten. Ja rehellisesti, ekan kerran olin jo rakennuksen sisällä, menossa rappusia alas salille kun päätin että "ei, en mene, en uskalla" mutta kappas, juuri silloin sattui tuttu tulemaan vastaan enkä kehdannut enää kääntyä ympäri. Pakko oli mennä, ja hyvä että menin.

Kävin uimahallin salilla tammi-helmikuun, aina silloin tällöin töiden jälkeen, ajatellen homman alkavan sujua jo jotenkuten samalla tyylillä kuin ennenkin. En kuitenkaan erityisemmin pitänyt ahtaasta kellarista, jossa oli aina hieman tunkkaista ja ahdistavan tuntuista. Maaliskuussa sitten kaverini kysyi, olisiko minulla käyttöä kuukauden ilmaiselle salijäsenyydelle hieman suositummalle ja uudemalle salille, ja pienen miettimisen jälkeen sanoin että mikä jottei. Uudelle salille meneminen kuitenkin jännitti taas ihan helvetisti. En edes tajua, miten paljon tuollaisen asian jännittäminen voi olla mahdollista? Onneksi tämä kaveri, joka tätä ehdotti, on mulle tuttu ja turvallinen tyyppi jo eskarista lähtien, joten kynnys lähteä mukaan ei ollut liian suuri. Ja tuolla tiellä ollaan nyt edelleen!

Viimeisen 2 kuukautta olen käynyt aktiivisesti "suositulla" salilla. Kolmas kuukausi lähtee tänään käyntiin, ja kesäksi on suunnitelmat  jo olemassa. Viimeksi tänään kävin pumppaamassa salilla, ja kaiken kukkuraksi vielä "pahimpaan" ruuhka-aikaan, lauantaina klo 10. Ja arvatkaa, kyllä muuten hetken verran harmitti. Tosin ei se, että paikalla oli paljon ihmisiä, vaan se, ettei välttämättä saa tarvitsemiaan laitteita ja välineitä käyttöönsä juuri silloin kun haluaisi. Onneksi tunnin sisään suurinosa ihmisistä oli jo lähtenyt, ja lopputreeni sujuikin hyvin leppoisasti, omaan tahtiin. Sain myös mun miehen tänään seurakseni salille, joka sitten neuvoi ja hioi liikkeet ja tekniikan paremmin kohdalleen, joten treeni tulee jatkossa menemään paremmin sinne, minne pitääkin. Hauskintahan tässä on se, että saan murusta seuraa salille myös jatkossa, joten oma pt tulee mua siis auttamaan jatkossakin hah.


Tytyväisenä voin siis todeta salipelon olevan selätetty. Halu mennä salille on jäänyt päälle, ja sinne menee nykyisin hymyillen ja tietäen, että olo tulee olemaan mahtava tämän jälkeen. Kehitystä on tapahtunut, joitain muutoksia on huomattavissa mutta mikä tärkeintä; suurin muutos on tapahtunut oman pään sisällä. Tyytyväisyys omaan itseensä on lisääntynyt, eikä peiliin katsominen tunnu enää niin karulta. Tosin, en ole vieltä pitkään aikaan vetämässä päälle mitään vartalonmyönteistä, mutta kiinteytyminen ja painon putoaminen on kieltämättä antaneet kivasti lisäboostia ja hyvää mieltä. Eikä tässä ole miksikään laiheliiniksi tähtäämässä, mutta josko sellaisee tasaiseen muotoon päästäisiin jossain välissä. Tärkeintä mulle on kuitenkin se, että osaan olla itseäni kohtaan jo hieman armollisempi. Arvostan itseäni, ja jokaista valutettua hikipisaaraa, koska ne kertovat vain siitä että olen löytänyt "oman juttuni" jälleen. 

Toivon siis, että jokainen, joka empii salille/ ryhmäliikuntaan tai lenkkipolulle lähtemistä pelon takia; menkää. Ei siellä oikeasti kukaan teitä arvostele, vaan kaikki keskittyvät omaan tekemiseensä. Harmittaa, että itse en uskonut sitä aikaisemmin, mutta nyt suunta on vain eteenpäin.

Riikka

keskiviikko 11. toukokuuta 2016

Tomato soup

Ja ihan julmetun pitkästä aikaa reseptiä kehiin! Tomaattikeitto on ehkä maailman tunnetuin keitto, joka löytyy lähes jokaisen raflan alkupala/ keittolistalta. Itse en ole sitä kuitenkaan koskaan syönyt, kunnes tässä eräänä päivänä töissä työkaverin eväsrasiasta leijaili tajuttoman hyvä tuoksu ja oli pakko kysyä mitä sulla siinä on. Tomaattikeittoa oli vastaus, ja seuraavana päivänä mulla oli kattilallinen sitä kotona.


Tarvitset
Tomaatteja mä käytin 2 isoa pihvitomaattia
Tomaattipyrettä pieni 40 g purkki
Tomaattimurskaa 150 g muttia toimi hyvin
Valkosipulia riipuen omasta mausta, mutta mä käytin 4 kpl kynsiä
Purjosipulia n. 15 cm pätkä pilkottuna riittää
Paprikaa yksi iso punainen paprika riittää
Pippuria oman maun mukaan
Suolaa oman maun mukaan

Pilko tomaatit ja paprika kuutoiksi ja laita ne kattilaan kiehumaan
Vettä kattilaan niin paljon, että pilkotut vihanekset peittyvät
Pilko sekaan purjo ja valkosipuli ja anna vihannesten kiehua n. 15 min

Kun vihannekset ovat pehmenneet, kaada osa vedestä pois, mikäli haluat keitosta paksumpaa
Lisää sekaan tomaattipyre ja tomaattimurska ja soseuta kaikki tehosekoittimella
Lopuksi lisää suola ja pippuri sekä maistele 

Kun olet makuun tyytyväinen, kaada keitto lautaselle, lisää hieman raejuustoa ja nauti.

Hintaa kattilalle tulee alle 5 euroa, ja siitä sai sapuskaa moneksi päiväksi.

tiistai 10. toukokuuta 2016

Fresh start

Viimeksi helmikuussa avattu bloggeri. Tässä vaiheessa voisin tietty selitellä, miksei ole juttu luistanut, mutta miksi? Rehellisesti kuitenkin totuus on se, ettei ole kiinnostanut. Ei ole ollut innostusta, ei halua tai mielenkiintoa. Eikä oikeastaan mitään erityistä kirjoitettavaakaan. Oma elämä on ollut hektistä ja stressaavaa, joten mitä sitä turhaan tänne siitä avautumaan. Nyt tänään taas tuli pitkästä aikaa tunne, että tekee mieli kirjoittaa. Tekee mieli päivittää kuulumisia, ja fiilistellä tulevaa kesää.

Edelliseen postaukseen viitaten, hommat eivät ole edistyneet mihinkään suuntaan, joten pysyn täysin kannassani. Asioita on toki viety eteenpäin, mutta hyväksyttävä on tässä vaiheessa se fakta, että helkutin kalliit oppirahat tuli maksettua. Jatkossa ollaan tosin paaaaaaljon viisaampia.


Ruusta sen verran, että poju kasvaa ja voi hyvin. Siitä on kehkeytynyt juuri niin ihana nuori kollipoika kuin osasin odottaakin, ja se kerää kehuja niin tuomareilta kuin tuntemattomiltakin, jotka sen sattuvat tarhassa tai esittelynäyttelyissä bongaamaan. Nyt kesäkeleillä herra vasta onkin nauttinut elämästään; aurinko lämmittää kivasti ja nahka ruskettuu, mikäs sen parempaa.


Töissä on sujunut varsin mallikaasti, mitä nyt viimeisen viikon ajan olen ollut kipeänä kiitos siitepölykauden. Flunssa saa kivasti lisäboostia ulkona leijailevasta pölystä. Sairaspäivät ei kuitenkaan ole ihan täysin hukkaan menneet, sillä olen vihdoin ja viimein saanut siivottua kämpän lattiasta kattoon, ajettua nurmikon ja pestyä ikkunat. Ostin myös itselleni kukkia ihan vain siksi, koska a) niitä harvemmin tulee keltään saatua ja b) kimppu oli niin nätti ettei sitä kehdannut kauppaan jättää.

Mulla on muuten elämäni ensimmäisen palkallinen kesäloma heinä-elokuun vaihteessa, ja silloin otetaan suunnaksi Unkari miehen vanhempien kanssa ja sieltä jatketaan vielä miekkosen kanssa Turkkiin! Oon niin täpinöissäni Unkarista, etten malttaisi millään odottaa. Sitä ennen on vielä juhannus, rantajamit, kesäiset illanistujaiset jos toisetkin ja vaikka mitä kivaa. Töissäkään ei niin harmita olla kun on illalla vielä valoisaa kun vuoro loppuu. Enkä usko olevani ainoa, joka on kesää kohden muutenkin pirteämpi ja paremmalla tuulella?

Kuitenkin, iloisella fiiliksellä voidaan varmaan todeta että ollaan taas back in busines, 
mutta kuitenkaan asiasta ei sen enempää paineita oteta.

Riikka