torstai 25. helmikuuta 2016

Ugly Truth

Nyt, vihdoin ja viimein kun olen saanut Ruun virallisesti mun omistukseen, uskallan avata suuni. Aluksi haluan sanoa, että tässä on vain minun puoleni asiasta koska no, sattuneesta syystä en sitä toista kantaa ole pyynnöistä huolimatta saanut. Unohtakaa siis kaikki se aiempi, missä kehuin kasvattajavalinnan olleen oikea. Jälkiviisaana on tietty hyvä naureskella, mutta ompahan opittu nyt kantapään kautta. Ja ihan kunnolla onkin opittu. Mistä siis on kyse?

Kuten tiedätte, meille muutti 10.1.16 pentu, jonka virallinen nimi on FI*Tutsi Kosmos. Elikkäs meidän Ruu. Siitä eteenpäin onkin ollut vain ongelmia, niin pennun itsensä kuin kasvattajankin (http://www.tutsisphynxcattery.com/) kanssa. Ja siis kasvattajaan ei olla nyt saatu moneen viikkoon mitään yhteyttä, ei kirjatulla kirjeellä, puhelimella tai sähköpostilla.

Aloitetaan vaikka siitä, että hakiessamme pentua, ja siis huom, puhumme nyt näyttelytasoisesta pennusta, minulle kerrottin pennulla olevan napatyrä. Hämmästyin siitä, koska oletin, että tuollainen asia mainitaan aiemmin, koska no, olimme monessa s-postiviestissä puhuneet nimenomaan näyttelytason pennusta. Napatyrällinen pentu ei sitä ole,  ja siitä löytyy myös maininta Kissaliiton sivuilla. Tiedossa on myös se, että kasvattaja oli tietoinen napatyrästä jo ennen luovutusta. Siitä minulla on kirjalliset todistukset Tampereen Animagista, ja niissä mainitaan kyseisen pennun kohdalla napatyrä.

Tämän lisäksi pennun silmät vuosivat. Kasvattaja kertoi sen johtuvan rabiesrokotuksesta, mikä olisi ollut täysin mahdollista, mutta kun viikon meillä olon jälkeen silmien vuoto vain paheni, eikä missään välissä loppunut, päätin käyttää kissan eläinlääkärissä jossa tehtiin testejä ja kokeita n. 300 euron edestä. Loppujen lopuksi silmästä paljastui mykoplasma sekä Chlamydia psittaci bakteeri, jotka onneksi ovat antibiooteilla kokonaan hoidettavissa. Kysymys kuuluukin, mistä pieni pentu sen on saanut? Meidän toisen kissan silmät eivät ole ikinä oireilleet mitenkään, kun taas Ruun silmät vuosivat jo meille tullessaan. Niin, ja tosiaan, kasvattaja pyysi kertomaan tuloksista, kun olin hänelle kertonut tästä ongelmasta. Tulokset lähetin, kuten sovittiin, mutta sen jälkeen en ole hänestä enää kuullut. Numero ei ollut enää käytössä, kun siihen yritin soittaa, enkä saanut vastausta lähettämiini sähköposteihin. Hassu juttu, eikö totta?

Tämän johdosta olen ollut Kissaliittoon yhteydessä, ja pyysinkin heitä siirtämään kissan suoraan minun nimiini, ilman että aikaisemman omistajan olisi tarvinnut tehdä sähköistä omistajanvaihdosta. Kaikki nämä asiat huomioon ottaen uskon, etten koskaan olisi kissaani nimiini saanut. Eilen vihdoin ja viimein sain kissan virallisesti itselleni, sekä muutenkin koko pentue on saanut rekisterinumeronsa. Rekisteröinti kesti suhteellisen kauan, mutta en yhtään ihmettele asiaa.

Nyt joku voisi sanoa, että kannattiko? Kyllä, kyllä kannatti. Eihän tämä Ruun vika ole; pentu on omana itsenään juuri niin ihana ja täydellinen kuin vain toivoinkin. Rakastettava nakupelle, jota en vaihtaisi mihinkään muuhun. Nyt taas kysytte, että mitä mä sitten valitan. Valitan siksi, että vaikka kuinka tein taustatyötä sen muutaman vuoden, ja juttelin eri ihmisten kanssa eri kasvattajista, ja valitsin tämän nimenomaisen kasvattajan, on mulla silti todella "petetty" olo. Kuulin pelkkää hyvää, ja todella tykkäsin hänen kissojensa olemuksesta. Kävin Tampereella useamman kerran, enkä koskaan kiinnittänyt mihinkään "omistuiseen" huomiota. Tottakai, nyt jälleen jälkiviisaana; muutamia merkkejä oli nähtävissä. Näistä nyt varmaan voi mainita sen, että tuontikissoilla ei näyttänyt olevan minkäänlaista karanteenia (kävin kasvattajan luona n. 2 viikkoa sen jälkeen, kun hän oli palannut kissanhaku reissulta Venäjlätä, ja kissat olivat kaikki samassa tilassa) kuin myös sen, että aina välillä kasvattajalla kesti todella pitkään vastata sähköposteihin. Ajattelin hänen olevan vain kiireinen, mutta ehkä se olikin jotain muuta. Jälkeenpäin olen kuullut myös muita kyseenalaisia seikkoja mm. edellisen I pentueen kohdalla sekä kasvattajan rästiinjääneistä rahojenpalautuksista takaisinlunastetuista kissoista.
Ja näin jälkikäteen olisin toivonut kuulleeni näitäkin kommentteja, mutta ilmeisesti puhuin aina niiden ihmisten kanssa, joilla kaikki on sujunut hyvin. Olen iloinen heidän puolestaan.

Joten, tässä sitä olleen, kaikkiaan yli 2100€ maksaneen kissan omistajana. Ottaako päähän ja vituttaako? Kyllä. Pennun takia? Ei. Kuten sanoin, Ruuta en vaihtaisi ikinä toiseen. Mutta jos voisin, vaihtaisin kasvattajan sellaiseen, jolla on selkäranka ja oma-arvontunto sekä moraali kohdallaan. Sellaiseen, joka tekee eettistä sekä vastuullista kasvatustyötä, ja joka hoitaa myös vastuunsa ongelmien ilmetessä. Sellaisen kasvattajan olisin valinnut, jos olisin tiennyt mikä soppa tästä syntyy.

Muistakaa AINA tehdä taustatyö kunnolla. Toivon, että kun joku googlettaa tietoa tästä kissalasta aikeissa ostaa pentu, löytää hän tämän tekstin ja saa myös toisenlaisen näkökulman asiaan. Itse maksan tässä nyt oppirahoja.

Haluan vielä korostaa, ettei ole minun tapaistani tehdä "julkista lynkkausta", mutta kuten sanottu, kasvattajaan emme saa yhteyttä, joten voimme vain olettaa ettei häntä juurikaan kiinnosta. Olimme valmiita sovitteluratkaisuun, ja olemme sen tuoneet hänelle ilmi, mutta siitäkään huolimatta hän ei näytä välittävän. Lyhyesti ja ytimekkäästi siis oman kokemukseni pohjalta: en suosittele hankkimaan kissaa Tutsilta. Hankkikaa kissa vastuulliselta kasvattajalta.


Loppuun vielä kuva meidän niin rakkaasta pikkumiehestä ♥


Riikka

Edit// kasvattajaan on nyt saatu yhteys, ja asiaa käsitellään.