lauantai 22. elokuuta 2015

Laatuaikaa kahdestaan

Eilen päästyäni töistä oli kiire kotiin, sillä olin sopinut näkeväni äitiä siivoamisen, ruuan ja juoman merkeissä. Suunnitelmissa oli siis ensin vain siivota meillä ja vaihtaa kuulumiset, mutta päädyttiin sitten lopulta pitämään kiva äiti-tytär ilta, johon kuuluin saunomista, hyvää ruokaa, Mamma Mia! ja viiniä. Varsinkin nyt, kun oma ukko on Ruotsin puolella pelimatkalla, oli yökyläseura tosi kiva juttu. Vaikka mun yö ei ihan menny kuten Strömsössä, mutta siitä lisää lopussa..


Tältä näytti siis meidän illan sapuskat! Tarjolla oli mustekalarenkaita, jättikatkaravun pyrstöjä, juustoja ja avokadoa. Juomana laseissa oli tossa vaiheessa joku lidlin lonkero, mutta illan oppua kohden juomaksi vaihtui mun valmistujaisista tuttu valkkari; McGuigan Black Label Moscato. Palkintoviini, voittanut monena vuonna IWSCn eri kategorioissa. Suosittelen maistamaan, pullo makaa 9,90€ eli ei todellakaan hinnalla pilattu!

Me siis syötiin ja juotiin hyvin, käytiin saunassa ja laitettiin Mamma Mia! pyörimään. Käytiin äitin kanssa kattomassa se aikoinaan leffateatterissa, ja sen jälkeen ollaan katottu se varmaan n. 10 kertaa. Muutoin me ei tuota leffaa katota, paitsi aina tyttöjen illassa kahestaan. Se on niin hyvänmielen elokuva, jota katsoessa ei voi olla pahalla tuulella. Abba fanien unelma, mahtava loistava ja ihana. ♥


Katkarapuihin tein simppelin marinadin; öljyä, sitruunaa, limeä, suolaa, valkosipulia ja pannulle paistumaan. Mustekalarenkaat paistettiin pannulla öljyssä, ja nautittiin sitruunan ja äyriäiskastikkeen kera. Eli nopeeta ja helppoa sormiruokaa, josta ei tule turhan ähky.



Juustotarjottimelle kasasin perusjuustojen lisäksi vuohenjuustoa ja leipäjuustoa, joita oli kiva samalla napostella. Avokadon maustoin limellä, suolalla ja pippurilla, ja annoin niien hetken maustua jääkaapissa. Eli mitään suurta vaivaa ruokien eteen ei nähty, mutta silti saatiin kivan erilainen kattaus aikaseks.


Musta oli ihana kokata äidille. Äiti kuitenkin niin monta vuotta laitto meille ruokaa, joten nyt oli kiva edes yhden illan ajan kokata jotain erikoisempaa, ja antaa mamman vaan "odottaa" ruokaa. Tosin, äitihän ei malttanut vain odottaa, vaan omaan ihanaan tapaansa siivosi ja hääräili kissan kanssa. Mutta tärkeintä oli, että äiti nautti. Ruuan ajan saatiin vaihdettua kuulumisia, leffan aikana laulettiin mukana, naposteltiin nameja ja illalla vielä sängyssäkin juteliin niitä näitä. Kunnes sitten.. mun vatsassa kierähti, ja tajusin että on oikeesti muuten aika huono olo. Kysyin äitiltä, onko sulla paha olo ja kun toinen vastasi että ei, niin ajattelin vain iloisena että hyvä, tuskin siis mikään yleinen ruokamyrkytys. Oli mikä oli, lopputulos oli se että oksensin vessassa hyvän tovin ja vatsaan koski ihan älyttömästi.
Näin aamulla se jo naurattaa, mutta yöllä ei hirveesti hymyilyttänyt.

Yöstä kumminkin selvittiin loppujen lopuksi ihan hyvin, ja tänään aamulla herättiin tyytyväisinä ja syötiin yhdessä aamupala. Meillä oli hurjan kiva ilta. Nykyään osaa arvostaa yhteistä aikaa ihan erilailla, kun ei asu kotona, ja musta onkin tärkeää että sitä yhteistä aikaa järjestetään ja sitä vaalitaan kun kerran mitään estettä sille ei ole. Näistä jää hyvät muistot pitkäksi aikaa ♥

Riikka

tiistai 18. elokuuta 2015

Back to school.. wait no.

Tällä ja viime viikolla on eripuolilla Suomea alkaneet koulut. Itselläni on ensimmäinen kerta varmaan viiteentoista vuoteen kun en elokuussa koulun penkille palaa. Tuntuu oudolta, samaan aikaan tosi iloinen fiilis mutta myös haikea, koska päivistä jää puuttumaan tietty rutiini ja kavereiden tapaaminen. Koulussa kun oli loppujen lopuksi ihan mukavaa, varsinkin viimeiset kolme vuotta. No, nyt on kumminkin hyvin aikaa soveltaa opittua käytännössä!

Tän kesän ensimmäinen soppari päättyy ensi viikon jälkeen, ja seuraava alkaa heti viikko siitä. Niiden väliin jäävän viikon mittaisen loman mä vietän Islannissa yhdessä perheen kanssa, suunnitelmissa olisi ajaa Islannin ympäri. Kuulostaa omaan korvaan hurjalta, mutta toisaalta odotan tuota reissua ihan älyttömän paljon. Siitä on niin pitkä aika, kun ollaan koko perhe yhdessä oltu reissussa.

Mun päivät o nyt siis koostuneet pääasiassa töistä, hirveistä työputkista (6pv yks vapaa 6 pv yks vapaa jne.. palautumispäiviä enemmän kiitos!) ja vapaapäivinä nukkumisesta. Ei oo yksinkertaisesti jaksanut tehdä mitään, eikä se vapaapäivä oo oikeen miltään tuntunut kun ajatukset on olleet luokkaa "voi ei alle 20 tunnin päästä takaisin töihin". Ei sillä, ihan kiva paikkahan tuo on ollut. Erilainen kuin mihin olen tottunut, mutta potentiaalia löytyy. Jos ei muuta niin löysin aivan ihanan kakaran sieltä, jonka kanssa työvuorot tuntui menevän ohi kuin vettä vaan! ♥

Samoin käytin Hulilupterin kanssa CFAn näyttelyssä täällä Lohjalla, ja me oltiin ekoja jos katotaan lopppäätä! CFAn arvostelu on kehässä, eli erilailla kuin Fiféssä, ja Hulpen nuppi ei sitä ihan vielä kestä. Mutta kokeiluhan se olikin, ja helmikuussa näillä näkymin saadaan uusi vauva kotiin josta voin leipoa sitten CFA kissan ;) who knows.

Sellasta on mun elämään kuulunut sitten viime postauksen. Nyt ajattelin mennä jatkamaan sämpylöiden tekoa, ennenkuin suuntaan taas iltavuoroon..

Palataan ennen Islantia!

Riikka

maanantai 3. elokuuta 2015

THE WEDDING

"Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä; rakkaus ei kadehdi, ei kerskaa, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa; kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii. 

Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus."

Lauantaina juhlittiin rakkautta. Rakkautta, joka oli kantanut jo useamman vuoden, kiertänyt maapallon ympäri yhdessä, kokenut monia hienoja asioita ja joka huipentui lauantaina kauniiseen juhlaan ihanassa Kiilissä. Meren rannalla, ystävien ja perheen läsnäollessa. 

Häiden teemana oli meri joka tuli esille niin papin puheessa, väreissä, koristuksissa ja paikassa. 




Juhla oli mielestäni hyvin hääparia kuvaava, vaikka emme niin hyvin tunnekaan; rento, hauska ja leikkisä. Perinteitä ei juurikaan ollut, mutta toisaalta; itse en niitä ainakaan edes odottanut. Riisi oli korvattu saippuakuplilla, joka oli allekirjoittaneesta ihan älyttömän kaunis idea.




Juhlapaikkana toimi Kiilin kotiseutumuseon suolaamo, joka oli sisustettu turkoosin värein, kukkasin ja koivunoksin. Pöytäjärjestelyt oli koottu liitutaululle, ja menussa näkyi selvästi se, miten pari oli napannut mukaansa makuja ympäri maailmaa. Sama näkyi myös hääkakussa, mikä oli aika nerokas veto! Kaikki oli niin yksinkertaisen kauniisti toteutettu, vaikka kaikki oli kaunista ja tarkkaan mietityn näköistä. Jos joskus itse menen naimisiin, niin juuri tuollaista minäkin häihini haluan; kaunista ja yksinkertaista. 



Ruoka oli niiiiiiiin hyvää! Miltei kaikki taisivat käydä santsikierroksella, myös minä. Ruokaa oli riittävästi, ja vaikka saatavilla oli myös kansainvälisiä makuja, niin sieltä löytyi myös ns. "perusmakuja" jotka kelpasivat hyvin perheen pienimmille. Erityismaininnan annan tolle leivälle, en tiedä mitä se oli, mutta ymmärrän hyvin miksi se loppui! Ihan superhyvää vaaleeta leipää. Hah, tää on nyt taas niin tätä, piti kirjoittaa häistä ja mä päädyn ylistämään leipää..



Söpö pikku yksityiskohta olivat nuo lautasliinat, joissa luki just married. Niin söpöjä! Hääpaikassa ylipäätäänkin oli tunnelmaa; luonnonvalo tulvi kauniisti sisään isoista ikkunoista, ja seinällä roikkuvat vanhat kalastusverkot loivat ihanan "vanhanaikaisen" tunnelman. Pikkuherra M:stäkin tuli kivoja tunnelmakuvia, kun herra malttoi pysyä paikallaan tuijottamassa laiturilla kalastavia miehiä.




Ruokailun jälkeen poistuttiin hetkeksi ulos, jotta keittiö sai rauhassa asetella kahvit ja kakut. Tunnin aikana ulkona oli mahdollista pelailla ulkopelejä kuten krokettia ja mölkkyä, tai vaikka kävellä puujaloilla. Paikalla oli myös ammattivalokuvaaja, joka otatti kuvia jos niin halusi. Mekin taidettiin käydä ottamassa kuvat, koska jostain syystä eräs ei osaa käyttäytyä kameran edessä.. joten innolla odotan millaiset kuvat "virallinen" kuvaaja meistä sai!


Kuten aiemmin sanoin, myös hääkakussa näkyi parin rakkaus matkustelua kohden! Kakut olivat suklaakakkuja mansikoilla ja mustikoilla, eli ei yhtään liian imelää vaan raikasta ja maukasta. Koristeista oli tunnistettavissa parille tärkeät asiat, kuten sukellus, sveitsi ja reissaaminen. Eli ei perinteinen ollut hääkakkukaan, vaan kekseliäs ja jälleen, niin morsiusparia kuvaava.


♥  


Hääpari toivoi lahjaksi avustusta autoon, mutta meidän oli pakko tuoda myös jotain "hypisteltävää" ja mitä katsoessa hääpäivä tulisi mieleen. Eli mikäs sen parempi kuin virkattu hiiripariskunta? Anopin työpaikalla käy aina silloin tällöin nainen näitä virkattuja hiiriä myymässä, ja kun siellä kerran hääpari oli niin pakkohan se oli ostaa. Joten toivottavasti hääpari tykkäsi!


Morsiamelle halusin omistaa ihan oman pikku pätkän. Hääpuku ei ollut mikään kermakakku, vaan kuten morsian itsekin, maailmaa nähnyt ja rennon näköinen. Hääpuku oli tosiaan hankittu Malesiasta, ja Suomeen se päätyi vasta monen maan ja kilometrin jälkeen morsiamen rinkassa. Eli mekko oli taittanut useamman kilometrin ennen käyttöään.

Mekon korostevärinä oli turkoosi, joka ei kuitenkaan hypännyt silmille, vaan alkoi näkymään vasta kun tarkemmin katsoi. Pukuun oli ommeltu turkooseja koristekiviä, kiristyksen kohdalla oli kukka ja turkoosi satiininauha. Kukkia oli myös kampauksessa, ja turkoosi väri kulki mukana myös kynsissä. Kaulassa vielä kukan terälehtiä muistuttava turkoosi koru, ja voilá; kaunis häätyyli oli taattu! Sulhasella oli turkoosi kauluspaita, joten pari oli oikein sävysävyyn niinkuin asiaan kuuluukin. ♥





Iltaa kohden pari kävi vaihtamassa vähän rennompaa päällensä, ja esiin kaivettiin niin twisteri kuin pokeripöytäkin. Hääparillahan ei ollut häävalssia, mutta häätwisteri oli musta jopa parempi idea! Hauskana ideana oli myös nuo kyltit ja "naamiot" joiden avulla sai ottaa/ otattaa hauskoja kuvia. Mitä pidemmälle ilta kului, sitä enemmän noille tuntui löytyvän käyttöä!




Auringon laskiessa  maisema merellä kaunistui kaunistumistaan, varsinkin kun pilvet väistyivät ja aurinkokin saatiin näkyviin. Kaunis päivä sai kauniin, arvoisensa lopetuksen.





Joten vielä kerran, herra ja rouva Seppälä, paljon onnea ja leppoisia kilometrejä yhteiselle reitillenne ♥
Minne tienne sitten viekään, olkoon se täynnä mahtavia hetkiä, hyvää ruokaa, huikeita kokemuksia ja paljon rakkautta!

Rakkaudella,
Riikka ja muu konkkaronkka