keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

La Majacca

Mun on pitänyt vinkata teille jo monta kuukautta maailman mahtavimmasta Italialaisesta raflasta, mutta duunin, matkustelun ynnä muiden juttujen takia se on jäänyt. Mutta nyt ajattelin osan vapaapäivästäni käyttää tähän!

La Majacca. Nimikin kuulostaa jo ihan kiinnostavalta, vaikka oikeesti kyseessä on vanha vesitorni. Paikka sijaitsee Kotkassa, ja mä tutustuin siihen kummitätini ansiosta. Kävin ennen Turkin reissua hänen ja hänen miehensä luona visiitillä, kun he eivät päässeet valmistujaisiini. He olivat varanneet meille pöydän La Majacassa, ja voin sanoa etten ole syönyt parempaa ruokaa. Ruuan valmistaa aito italialainen kokki, ja sanokaa mitä sanotte, mutta mun mielestä kun kokki rakastaa työtään, niin sen maistaa myös ruuassa. Raaka-aineet hän tilaa suoraan Italiasta, niin merenelävät, lihan kuin juustot ja viinitkin. Maut olivat niin hyviä ja puhtaita. Ja viini, siis luulin löytäneeni Alkosta hyvän valkkarin mutta eihän se maistunut enää miltään aidon Italialaisen kolmen rypäleen viinin jälkeen.. Voih.


Esimerkiksi meidän alkupalat näyttivät tältä: löytyy vauva mustekaloja mustekastikkeessa, kalmaria tomaattikastikkeessa, jättikatkarapuja valkosipuli-pellavansiemenöljyssä (parhainta i k i n ä!) ja valkosipulileipää. Itsehän rakastan mereneläviä, joten annoin kokille vapaat kädet muiden ruokien suhteen. 

Me siis tosiaan syötiin pitkän kaavan mukaan, ensin antipasti eli alkupalat, sitten il primo eli pääruuan ja alkupalojen väliin sijoittuva ateria. Söimme il primona risottoa, jossa oli haukea ja minikatkarapuja. Tai krillejä, anyway se oli superherkullista! Ja huipuinta oli, että it0es risotto oli viileää, mutta haukikastike ympärillä oli lämmintä. Tuli ihan kokonaan erilainen gastronominen kokemus, joka vielä kaiken huipuksi oli erittäin hyvä! Il secondo piattona, eli pääruokana söin rapuja, ja lisukkeena meillä oli porkkanasuikaleita balsamiviinietikassa. Lämpimät ravut ja kylmät porkkanasuikaleet täydensivät toisiaan loistavasti. Ei tullut liian täysi olo, mutta kylläinen kumminkin.

Paikka on pieni ja intiimi, joten pöytä pitää varata etukäteen. Kokki valmistaa kaiken alusta loppuun itse, joten tuonne ei kannata mennä ajatuksella: äkkiä vaan ruokaa ja sitten kotiin. Ei, tuonne varataan vähintään 2 tuntia (me oltiin siellä lähemmäs 4 tuntia) ja nautitaan Italialaiseen tyyliin viinistä ja hyvästä ruuasta. Tarjoilijana toimii kokin vaimo, jolta saa hyviä vinkkejä ruokiin, mikäli haluaa. Samoin kokilla oli aikaa tulla kertomaan ruuistaan, ja niiden valmistuksesta. Ruokien valmistumista odotellessa voi kiivetä tornin näköalatasanteelle ihailemaan Kotkaa ja merimaisemaa. Samoin voi ihastella vaihtuvaa taidenäyttelyä tornin sisätiloissa.

Hintataso oli normaalia ketjuravintolaa kalliimpi, mutta toisaalta; laatu oli huipputasoa. 
Suosittelen ehdottomasti varaamaan pöydän tuolta ja nauttimaan illasta Italiassa, mikäli Kotkan suunnilla liikutte! Mahdollista on myös varata yksityistila, ja käydä etukäteen kokin kanssa sopimassa menusta. Aika fancy, eikö?

5/5, sanon mä.

Riikka

tiistai 21. heinäkuuta 2015

Maapähkinäkastike

Pitkästä aikaa reseptiä! Eikä mitä tahansa pullaohjetta, vaan Afrikkalaisen keittiön helmeä, mahtavan maistuvaa maapähkinäkastiketta! Jota näin by the way, en ajatellut enää koskaan saavani. Ensin kumminkin pienen pieni tarina siitä, miten päädyin valmistamaan tätä herkkua tänään.

Gambiassa vieraillessamme monta monta vuotta sitten, pääsin maistamaan täkäläisen naisen tekemään ruokaa. Hyvin vaatimattomasti, isolta vadilta riisin ja leivän kanssa sitä kauhottiin. Oli yksi lusikka ja yksi haarukka. Minä ja toisen turistiperheen tyttö saatiin ne. Tuoksu oli hyvä, mutta ruskea mössö ei hirveästi houkuttanut syömään, varsinkin kun lusikka oli hieman kyseenalaisen näköinen. Nälkä kumminkin oli, aurinkokin oli jo laskemassa. Siinä aaltojen isketyessa rantaan, auringon laskiessa, päätin maistaa sitä mössöä - ja sen jälkeen se lusikka täyttyi ja tyhjeni monta kertaa, kunnes oltiin koko iso vadillinen isolla porukalla tyhjennetty. Muistin tuosta ruokakokemuksesta vain sen maun ja hajun ja siihen se sitten jäikin. Unohdin asian moneksi vuodeksi, kunnes.. Eilen töissä haistoin taas sen tuoksun! Muistin samantien hiekkarannan ja auringonlaskun, ja sen hyvän ruuan. Tuoksu tuli kieliharjoittelijamme eväsrasiasta, ja siitäpä sitten selvitin mitä se oli. Saatiin muuten pitkä ja hyvä keskustelu Gambiasta aikaiseksi, sillä hän on sieltä kotoisin. Ja hänen ansiostaan minulla on taas mahdollisuus saada tätä herkkua! Maailma on mahtava.


Tarvitset
Kookosmaitoa menee n. 2-3 dl
Currytahnaa tulisuudesta riippuen vihreää (mä käytin sitä), keltaista tai punaista
Maapähkinöitä maun mukaan, mä käytin n. 1,5-2 dl
Valkosipulia yksi kynsi
Öljyä 2-3 rkl
Soijaa 1 rkl

Laita pannulle öljy kuumenemaan, ja lisää joukkoon 1-2 tl currytahnaa
Kun currytahna "kiehuu", lisää joukkoon kookosmaito ja hienonnetut pähkinät
Saat ne helpoiten hienonnettua sauvasekoittimella!
Anna hautua, ja lisää joukkoon murskattu valkosipuli ja soija
Sekoita, maista ja jätä hautumaan 

Valmista liha & riisi+couscous
Mä käytin naudan lihasuikaleita yhden paketillisen, eli n. 400g
Paista lihat öljyssä ja mausta ne pippurilla, suolalla ja sipulilla (tai laiskasti sipulijauheella..)
Jos mahdollista, anna lihan hautua kannen alla

Riisin ja couscousin (huom, ei cuscus niinkun mä aluks luulin.. cuscus on tämä) valmistat mittaamalla 
n. 2 dl riisiä ja 1 dl couscousia kattilaan, vettä päälle ja mausta suolalla. 
Lopuksi kasaa lautaselle ja nauti!


Riikka

torstai 16. heinäkuuta 2015

Korkeasaari

Käytiin miehen ja miehen kummipojan kanssa toissapäivänä Korkeasaaressa. Mä en itse oo niin kyseisen paikan ystävä, vaikka eläimistä hirveesti tykkäänkin. Tai sanotaanko niin, että Korkeasaari ois tosi kiva paikka jos Kissalaakson tiloja saisi jotenkin vähän laajennettua ja siistittyä. Ne häkit on niin ahtaat ja varsinkin nyt ne oli lievästi rehevöityneet, ainakin mun silmään. Muutenhan puisto on tosi kiva, ja plussaa annan siitä että vihdoin ja viimein Suomikin on ymmärtänyt hyödyntää ulkomailla useassa paikassa käytössä olevaa "kulje aitauksen läpi" hommaa! Uskoisin sen lisäävän kävijämäärää kun pääsee "lähemmäksi" eläintä turvallisesti.

Mutta anyway; me startattiin täältä kotoa jo 7 jälkeen ajamaan kohti Kirkkonummea, josta matkaa jatkettiin junalla Helsinkiin ja sieltä veneellä kohti Korkeasaarta. Oltiin siellä n. 10:30, ja kysyttiin pikkumieheltä mitä mennään ekana katsomaan. Vaikea varmaan arvata vastaus? Leijonia ja tiikereitä tietysti. Ja mehän mentiin, ja nähtiin onneksemme joko pieni tai isompi vilaus kaikista kissoista. Tai ainakin me nähtiin, mutta pikku-ukolla oli niin kova kiire ja tohina päällä ettei ihan malttanut kaikkea jäädä ihailemaan, hah.. Varsinkin loppuajasta kuului tosi useesti lause "tää on jo nähty mennään jo". 









Vietettiin puistossa n. 4 tuntia, johon mahtui ruokailua, leikkimistä kummisedän kanssa ja eläinten ihastelua sen mitä malttoi. Parasta taisi olla kuitenkin leikkiminen kummituksen kanssa. Itse tyydyin vain kuvaamaan, ja osittain pelkäämään esim. riikinkukon turhan läheistä tutustumistapaa. Riikinkukoista ja hanhista tuli muuten mieleen, että eikö enää nykyään opeteta lapsille sitä että eläinten kuuluu antaa olla rauhassa? Oikeesti, näin vaikka kuinka monta pikkumuksua jotka juoksi lintujen perässä, säikytteli niitä ja heitteli kivillä. Niinku oikeesti vanhemmat, haloo. Saa niille käytöstapojakin opettaa..



Lopuksi me suunnattiin vielä Linnanmäelle maailmanpyörään ja hyi, en todellakaan muistanut miten järkyttävä se vehje on. Antaa tulla vaan pyörittävät ja kieputtavat lujaa menevät laitteet, mutta ei tollasta hitaasti ylös kohoavaa ja siellä keinuvaa tonnikalapurkkia.. Ihan järkyttävää vaikka näkymät olikin upeat.

Riikka

maanantai 13. heinäkuuta 2015

Dim tippukiviluola

Turkin reissu käsittely on vähän viivästynyt, ja uutta reissuakin eri kohteeseen on jo tulossa, mutta siitä lisää sitten myöhemmin. Onnistuin nappaamaan itselleni keuhkoputken tulehduksen, kun olen viimeset 3 viikkoa köhinyt ja pärskinyt enkä hoidattanut itseäni kuntoon. Välissä tuli käytyä vielä rantajameilla, ja vaikka kuinka puin päälle pitkähihasta niin ei se varmaan asiaa auttanut. Noh, nyt on kumminkin tropit saatu ja edellisyön päivystysreissukin jo hymyilyttää - en voi kuin ihailla siellä työskentelevien hermoja, on se vaan "mielenkiintonen" työympäristö ainakin tolleen aamuyöstä!

Dim tippukiviluola on siis luonnon itsensä muovaama, ja siellä on 2 mahdollista kävelyreittiä: toinen 350m pitkä ja toinen 50m pitkä rietti. Sisään tuonne taisi maksaa 13 TL, ja matkaa sinne oli Alanyasta alle tunti. Luolastossa kuljetaan metallisia kävelysiltoja pitkin, ja koko reitin varrella on valaistus. Hyvällä tuurilla siellä bongaa myös lepakoita.

Ilma luolan sisällä on aika kylmä, ja kostea, mutta siellä on silti hurjan helppo hengittää! Moni hengitystiesairauksista kärsivä sanookin että tuommoisissa luolissa vierailu parantaa oloa, mutta koska itselläni ei ole astmaa tai muuta sairautta niin en voi tuohon kantaa ottaa. Sen voin myöntää että hengittäminen oli helppoa ja ilma raitista.





Luola oli kyllä kiva käydä katsomassa, mutta ehkä ihan pienimmille lapsille en sitä suosittelisi. Ajoittain polku nousi tosi jyrkästi, ja vastaavasti laskeutui jyrkästi myös. Kosteus loi oman jännitysmomenttisa siinä vaiheessa, kun allekirjoittaneeltakin jalka lipesi muutamaan otteeseen. Onneksi kaiteista sai hyvin kiinni!

Loppu lomalla me ei oikeestaan enää tehty mitään ihmeellistä. Yksi päivä oltiin idän puoleisella rannalla, ja toisena päivänä käytiin jo perinteeksi muodostuneella illallisella kaverien kanssa, joita oikeastaan nähdään vain Alanyassa vaikka asutaan samalla kunnalla? Hah paitsi nyt Rantajameilla bongattiin, terkkuja vaan! ;) 




Mulla oli viikolta loppujen lopuksi aika vähän kuvamateriaalia, osittain siksi että olin koko viikon ajan kipeä ja menin vähän puoliteholla, ja osittain siksi ettei noin tuttua paikkaa enää pahemmin jaksa kuvailla. Seuraavalta reissulta tulee sitten taas varmaan noin miljoona kuvaa, mutta siitä kuulette vasta lähempänä - aiemmin kuin uskottekaan!

Riikka

tiistai 7. heinäkuuta 2015

Sapadere Kanyony

Varoitus näin etukäteen, tulossa paljon kuvia! Käytiin reissumme aikana pienellä omatoimiretkellä, eli yhden päivän aikana käytiin niin tuolla kanjonilla, kuin myös Dim tippukiviluolassa ja Dim joella syömässä. Henk. koht mä tykkäsin eniten tästä kanjonista, vaikkakin n. 50m km matka mutkittelevaan vuoristotietä ei ollutkaan ihan niin kiva.. Mutta oli se sen arvosta! Kanjonissa oli mukavan viileää verrattuna muualle, koska ilmavirta puhalsi jatkuvasti kanjonin läpi ja siellä virtaava vesi vaikutti asiaan myös. Oli siis varsin miellyttävää kävellä kanjoni päästä päähän, kun muuten tuntui läkähtyvän yli 30 asteen helteeseen.


Kanjoniin on rakennettu 06-07 välillä tollanen kävelysilta, joka siis kulkee kanjonin päästä päähän. Joissain kohdissa on levennyksiä ja joissain kohdissa tikkaat alas, jos joku rohkea haluaa mennä uimaan kylmään vuoristoveteen. 

Kummallakin puolella on korkeat, suoraan ylöspäin nousevat kalliot. Puita ja pensaita kasvaa siellä täällä, ja alapuolella virtaa kirkkaan turkoosi vesi. Matalimmissa kohdissa näät suoraan pohjaan, koska vesi on todella kirkasta.



Luonto ja virtaava vesi ovat muokanneet useaan kohtaan pienempiä ja isompi vesiputoiksia, sekä "uima-altaita". Niihin luonnon omiin altaisiin pääsi uimaan mikäli tahtoi, mutta vesi vaan on todella kylmää. Esimerkiksi tuossa alemmassa kuvassa näkyvä allas oli 7,5 metriä syvä, ja se oli täysin itsekseen siihen muotoutunut. Aika mahtava on mother nature, eikö?



Mä en itse kiipeillyt tuonne alas, mutta jostain kumman syystä miekkosen oli päästävä sinne könyymään.. Mä tyydyin siis vain napsimaan kuvia, kun ei muutakaan tekemistä ollut. Ja alla olevasta kuvasta tulikin yks mun lemppariotoksia.



En tiedä/ muista kuinka pitkä tuo kanjoni on, mutta n. 45 min meni sen päästä päähän kävelyyn. Alanyasta tuonne kesti ajaa ehkä 1,5 - 2 h? Jos kärsii matkapahoinvoinnista, kannattaa joku lääke ottaa ennen reissua. Kuten ylempänä sanoin, tie tuonne kulkee korkealla ja kiemurtelee tosi paljon. Mutta edelleenkin, kannattaa lähteä ja kokea tuo paikka itse, koska se on (kuten kuvistakin näätte) tosi tosi upea!


Riikka