tiistai 30. kesäkuuta 2015

Tepe restaurant

Puolessa välissä lomaviikkoa käytiin porukalla nauttimassa turkkilainen aamupala Tepe vuorella, Tepe restaurantissa. Hypättiin bussiin ja ajeltiin n. 30 min kiemurtelevaa tietä ylös vuorelle, ja jäätiin raflan kohdalla pois.

Paikka itsessään ei ole kovinkaan kummoinen, joku voisi sanoa sen olevan jopa nuhjuisen näköinen - mutta kuten monissa muissakin tapauksissa, myös tässä ulkonäkö pettää. Symppikset tarjoilijat ohjaavat teidät terassilla oleville pöydille, joista on hyvät näkymät Alanyan ylle. Näkyy niin Kale, kuin kaupunkikin. Tämän jälkeen sun eteen alkaa ilmestymään sen seittämää eri sorttia kulhoja täynnä ruokaa, eikä se kulhotulva lopu ihan hetkeen. Oikeastaan se loppuu vasta sitten kun pöytä on täynnä, eikä enempää mahtuisi.


Justoja on ainakin 9 erilaista, sen lisäksi on munakasta, makkarapaistosta, lämpimiä ja vastaleivottuja/paistettuja "torttuja" ja piirakoita, on ainakin 3 erilaista oliivilajia, tuoreita vihanneksia, kuivattuja ja hillottuja marjoja sekä hedelmiä. Löytyy myös "kevätkääryeiltä" eli lehteen käärittyjä juusto/kinkku täytteisiä "sikareita", turkkilaiseen jugurttiin sekoitettua perunaa ja mausteita sekä teehen / piirakalle sotkettavaa käpyhunajaa. Valinnan vaikeus yllättää joka ikinen kerta, ja joka ikinen kerta syön itteni ihan ähkyyn kun haluan maistaa kaikkea vaikka en jaksaisi.



Juomapuolesta tee ja kahvi kuuluu ruuan hintaan, mutta itsepuristettu appelsiinijuoma ei. Tosin, ei sitä hinnalla ole pilattu, olisikohan se muutaman liiran lasillinen. Mahtava vitamiinipommi ja niin paljon paremman makuista kuin mitä täällä kotona saisi jos puristaisi mehua itse!

Alla otettu kuva on matkan varrelta napattu, kun Tepellä keskityin vain syömiseen ja unohdin kuvata maisemia. Maisema ei juurikaan muutu, muuta kuin ollaan enemmän oikealla ja korkeammalla.


Jos siis olette Alanyassa tai olette sinnepäin suuntaamassa, niin käykää ehdottomasti tuolla! Sinne pääsee niin helposti; otatte ensin bussin basaarin päätepysäkille ja sen jälkeen kysytte myyjiltä mistä lähtee bussi numero 5. Ja huom, bussi lähtee joskus 10 maissa. Tosin turkkilaiseen tyyliin joko 10.10 tai 10.20, mutta se lähtee kumminkin. Kokemisen arvoinen aamupala etten sanoisi.

Riikka

sunnuntai 28. kesäkuuta 2015

Alanya kedi park

Tosiaan, viikko vietettiin taas palmun alla Välimerellä. Lennettiin tällä kertaa suoraan Gazipazan lentokentälle, josta on n. 40 km matka Alanyaan. Hah, oli muuten ensimmäinen matka Finnairilla varmaan mitä, 10 vuoteen? Ja tuli myös todettua ettei tarvi jatkossakaan käyttää, kyllä moni muu lentoyhtiö on vaan niin paljon parempi ja halvempi. Mutta se siitä, Alanyassa oli koko viikon ajan +30 astettä lämmintä, aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta joka päivä joten ainakin yksi viikko kesää on tänä vuonna mulla ollut!

Alkuviikosta haahuiltiin vaan päämäärättömästi ympäri Alanyaa, kunnes päädyttiin puistoon jossa Alanyan Kedi park, eli kissapuisto sijaitsi. Se on siis rakennettu Alanyan kulkukissoille, siellä on niille suojaa, ruokaa ja juomaa ja alue on aidattu jotta kissoilla on mahdollista olla rauhassa.





Me oltiin paikalle joskus yhden maissa, joten kissoista suurin osa oli päivälevolla. Kissoja oli siellä pennuista vanhempiin, ja tää alla näkyvä kaveri oli ehkä maailman sulosin pikkukilppari ♥ kaikki muut nukku mutta hän oli tomerana leikkimässä kun tultiin lähelle. Vähän ruokaa naamariin ja taas jakso. Pienen matkan päässä näkyi ehkä n. 5-6 viikon ikäisiä vauvoja, kun taas itse Kedi parkissa nukkui useempi vanhempi mirri mökkien asunnoissa. 




Alanyan kulkukissojen tilanne on viime vuosien aikana parantunut tosi paljon, lähinnä yksityisten ihmisten toimesta. Alueittain on järjestetty leikkauskampanjoita jotta pentumäärät saataisiin vähenemään, ja ilokseni ainakin mä huomasin, että useemmassa paikassa oli säännölliset ruokintapaikat kissoille. Sinne siis joka ilta joku paikallinen kävi tuomassa raksuja ja täyttämässä ruokakupit. Aika mahtavaa, ainakin näin kissaihmisen silmistä.

Riikka

Juhannus

Viikon verran myöhässä mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan, right? Mulla oli nyt ensimmäinen juhannus moneen vuoteen, mistä mä oikeesti nautin ja missä mulla oli kivaa! Oltiin pienellä porukalla mun vanhempien luona, grillattiin ja syötiin hyvin. Myöhemmin saunottiin ja käytiin uimassa omalla pikku porukalla. Ei siis mitään örveltämistä, vaikka muutama tulikin juotua. Ja mulla oli muuten eka juhannus ilman töitä moneen vuoteen! Vitsit oli outoa.

Ruokana oli siis ihan perus grillisafkat salaatteineen, pihvineen, uusine perunoineen kuin herkkusienineenkin. Ei muuten jäänyt nälkä, ja seuraavalle päivällekkään ei tarvinnut miettiä syömistä.



Meillä oli aika loistava jälkkäripöytä, oli hillomunkkeja, kermavaahtoa, mansikoita, karkkeja, sipsejä ja dippejä. Mieluummin överit ku vajarit eikö?



Loppuillasta kun ystävät olivat jo lähteneet, siirryttiin me mökille. Laitettiin sauna päälle, sytytettiin notski ja yöllä grillattiin siinä sitten makkaraa. Käytiin uimassa ja otettiin tikkakisa. Voittaja nyt on sanomattakin selvä, krhm.. eli en todellakaan minä.


Heti aamulla me tarkistettiin että kaikki kamat on mukana, ja siinä 12 maissa lähdettiin ajelemaan kohti lentokenttää. Viikon mittainen lepoloma toisella mökillä oli alkamassa, eikä ois parempaan saumaan osua. Siitä lisää sitten myöhemmin.

Riikka

keskiviikko 10. kesäkuuta 2015

Lately

Terppa pitkästä aikaa! Mulle on tapahtunu hurjan paljon kaikkea ja sit taas toisaalta ei yhtään mitään. Tiiättekö sen tunteen? Kun oot kokoajan menossa ja kalenteri on täynnä mutta mitään varsinaista "tekemistä" tai asioiden hoitamista ei ole? Ristiriitasta mutta niin mun kalenteria kuvaava juttu just nyt!

Pääasiassa viikot on koostunut töistä ja urheilusta, mutta väliin on mahtunut myös neljännen vuosipäivän juhlimista, kaverien näkemistä ja loppuviikosta mennään vielä keilamaan! Hirveesti siis tekemistä kokoajan. Tänään pitäis kans vähän päivittää tätä mun reuhkaa mikä päästä kasvaa, saa nähä kuinka radikaaliin muutokseen mä uskallan..


Tästä pususta on nyt 3 ja puoli vuotta aikaa, oltiin seurusteltu se puol vuotta kun lähettiin Tukholmaan risteilylle. Neljään vuoteen on mahtunut paljon hyviä, onnellisia hetkiä, mutta myös niitä kyyneliä ja riitoja, kuten kaikkiin suhteisiin. Tärkeintä on kumminkin se, että voidaan puhua kaikesta ja selvittää erimieisyydet. Mä oon henkilökohtasesti ainakin sitä mieltä, että ihmiset eroaa liian helposti eikä näe vaivaa sen suhteen eteen. Siks oonkin ilonen että me kaks ollaan samalla aaltopituudella asioiden suhteen, ja puhuminen onkin nykyään aika helppoa. 
Päivääkään mä en silti vaihtaisi toiseen, vaan mun paikka on just tässä, sun vieressä. ♥


Viimeaikoina oon lisännyt salaattia niin meidän ruokapöytään kuin omiin aterioihinikin. En tiedä miks se on tähän asti tuntunut turhalta työltä tehdä sitä sen normi ruuan lisäksi, kun kumminkin sitä molemmat syö. Tänä kesänä kumminkin skarpataan tän suhteen!


Ja kuten sanoin, urheilu on lisääntynyt mun viikoissa. Otin tavoitteeksi tehdä jotain joka päivä, työpäivinä se tarkoittaa pyöräilyä töihin ja siellä huhkimisen (mikä käy todellakin hikitreenistä!) ja muina päivinä se tarkoittaa lenkkiä joko hölkäten tai kävellen. Ja hei kelatkaa, mä oikeesti jaksan hölkätä useemman kilsan! Mun mies on himourheilija, ja oon aikaisemmin vieroksunu ajatusta lähteä se mukaan lenkille/ minne vaan koska hah, musta ei voi ihan samaa sanoa. Pari päivää sitten kuitenki lähdettiin yhdessä lenkille, ja siinä sitten miekkosen käskystä innostamana alettiin hölkätä kevyesti. Ja mä jaksoin. Jaksoin niin pitkälle että ukko lähti omalle lenkilleen ja mä omalleni, mutta huippu oli että jaksoin myös sen oman lenkin ilman miehen tsemppausta ja tahditusta! En olis ikinä uskonu että pystyn, ja se toikin nyt lisäboostia sitten aika lailla. Oon myös lisänny kotona tehtävää telkkaritreeniä, ja tänään mennään yhdessä salille ja uimaan. Ei musta mitään huippu-urheilijaa olla leipomassa, mutta tälläistä kivaa yhteistä tekemistä ja samalla oman hyvän olon lisäämistä. Sellaista tässä ollaan tekemässä. 



Joten, mun kalenterissa on ohjelmaa jokaselle päivälle, vaikka se ohjelma ei mitään supersiistiä ja ybermahtavaa olekaan! Se on kuitenkin sellaista mistä mulle tulee hyvä olo.

Niin ja tosiaan pitäähän tässä valmistautua kohta koittavaan Turkin reissuunkin! Meinas mokoma unohtua vaikkei lähtöön oo enää ees pitkä aika, hah. Kunhan muistetaan ittemme kentälle hoitaa niin sit ei pitäs olla mitään hätää. Viikko siis vietetään välimerellä, nautitaan hyvästä ruuasta ja seurasta, käydään vähän retkeilemässä ja tuijotetaan romanttisesti auringonlaskua. Tai ehkä ei, se laskee kumminkin niin hitaasti että kyllästyn istumaan paikallani.

Riikka