sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Gifts

Juhlien jälkeen alkoi satelemaan kysymyksiä "mitä sait lahjaksi" ja vastaavasti samaa kyselin minäkin muilta. Paras vastaus oli "trailerin" kun kysyin kaveriltani mitä hän sai lahjaksi. Sellanen ihan perus valmistujaislahja. Hah, ihana. Mä itse toivoin vain käyttötavaraa ja matkakassaan lisää kolikoita, sekä sanoin suoraan etten halua mitään krääsää kuten kynttilöitä tms. Ihanaa oli kun kaikki oli oikeasti huomioineet nämä pyynnöt! Kiitos siis siitä kaikille! 

Tuolta näyttää siis minun lahjakasani kokonaisuudessaan. Kaikki lahjat on jo menneet käyttöön ja jopa skumppalasit on jo testattu! Parasta on muuten juhlien jälkeen syödä useempi päivä juhlaruokaa ja kakkuja vaikkapa aamupalaksi, jos siltä tuntuu. Nm. eilen aamupalaksi valkkaria ja suklaakakkua, toimii!



Tabin saaminen vanhemmilta oli pienoinen ylläri, koska en varsinaisesti ollut toivonut mitään sen suuntaista. Kunhan vain yleisesti oli puhunut siihen sävyyn että "kyllä mä vielä jossain välissä sen ostan". Samsungin ja androidin ehdottomana kannatajana plussaa oli puhelimen kanssa samaa A sarjaa oleva tabi, liekkö ollut suunniteltu vai vahinko tuo yksityiskohta.. ;) Näin muutaman päivän käytön jälkeen voin todeta tabin tosi käteväksi peliksi, millä on helppo hoitaa spostit ynnä muut hommat. Helpompi myös kuljettaa mukana kuin kone, varsinkin tulevia ulkomaanreissuja ajatellen!



Appivanhemmilta (ehkä enemmän anopilta hah) sain Arabian Seikkailu Muutto purkin ja mun sisäinen lapsetus/muumifani heitti volttia. Oon vasta näin vanhempana alkanut tykästymään muumikuppeihin ja kulhoihin ynnä muihin missä ne seikkailee. Nyt mukeja on kertynyt jo ihan sievä kokoelma kaappiin, mutta vain niitä jotka mun omaa silmää miellyttää. Kaikki ei meinaan ole söpöjä.

Avomieheltä sain Daniel Wellingtonin kellon josta olin jo pidempään puhunut, ja onhan se nyt nätti! Yksinkertaisen kaunis, selkeä ja iso näyttö, täydellinen kello siis. ♥



Serkkuni perheeltä sain kaksi ihanaa Ritzenhoffin skumppalasia, jotka tulevat kylläkin tästä eteenpäin vain juhlakäyttöön. Ne on niin uniikit ja hienot etten halua rikkoa niitä tavallisessa käytössä.



Toiselta serkultani sain vielä Iittalan Korento mukeja sekä Luhdan vartalo- ja käsipyyhkeen. Käyttötavaroita parhaimmillaan, koska Luhdan pyyhkeitä ei voi ikinä olla liikaa. Tai Iittalaa.

Kiitos vielä kerran muistaneille, kouluhommat oli nyt tässä ja maanantaina alkaakin työelämä! Hui.

Riikka

lauantai 30. toukokuuta 2015

Graduation

Huh, eiliset valmistujaiset on nyt sitten ohi. Kolmen vuoden työ huipentui eiliseen päivään, joka oli täynnä jännitystä, iloa ja myös vähän surua, kun ei enää säännöllisesti tulla tyttöjen kanssa näkemään. Se fiilis kun lavalla sai todistuksen käteen ja pääsi lukemaan siitä sanan "päättötodistus" oli aika uskomaton. Mun on vieläkin vaikea käsittää sitä, ettei kesän jälkeen tarvitse palata koulun penkille. Ehkä se tajuuminen tapahtuu vasta sitten elokuussa koulujen alkaessa.

Yllätys sinäänsä, mutta mun juhlissa halusin panostaa ruokaan. Pidin pienet juhlat, jonka vieraat koostuivat pääasiassa ystävistä ja perhetutuista, sukua en niinkään kutsunut. Paitsi tietysti ne, jotka tässä lähellä asuivat.

Alkupala/ salaattipöytään me tehtiin vain perus vihersalaatti ja kulhoihin punasipuli, feta ja oliivit jotta jokainen sai koota mieleisensä salaatin. Vihersalaatin lisäksi äiti väsäsi vielä sienisalaattia, ja yhdessä tehtiin sitten täytettyjä kananmunia ja kylmäsavulohirullia. Hankittiin myös savustamolta superhyvää sitruunalohta, joka todettiin hyväksi jo mun rippujuhlissa.






Näiden lisäksi oltiin pyydetty mun miehen siskonpoikaa tekemään meille hirvelihasta jotain hyvää, ja niinhän tuo kokkipoika teki! Hirvenlihasta meillä oli siis paahtopaistia, ja lisukkeena oli piparjuurimousse. Ehkä maailman maistuvin kombo. Samoin pyydettiin kokkia tekemään meille kasleria "pääruuaksi" eikä taaskaan petytty. 18 tuntia uunissa haudutettu kasler on meinaan aikamoinen makuelämys. Pääruokana meillä oli myös mun duunipaikalta hankitut kermaperunat, ja leipänä oli perus ruisleivän lisäksi itsetehtyjä karjalanpiirakoita ja munavoita. Sanotaanko näin, että miltei jokainen vieras taisi käydä santsikierroksella, allekirjoittanut mukaan lukien.



Kahvipöydässä meillä oli tuon samaisen kokin tekemä suklainen suklaakakku, sekä itse tekemäni mansikkajuustokakku. Molemmat oli hyviä, mutta oikeesti, en oo elämässäni syönyt yhtä hyvää suklaakakkua! Suklaata oli paksu kerros niin kakun sisällä kuin kuorrutteenakin, eikä sitä voinut syödä itkemättä. Ainakaan melkein, just ja just pysty olemaan itkemäti.



Mun päivä oli siis kaikinpuolin mahtava, olen todella kiitollinen kaikille jotka mua eilen tavalla tai toisella muistivat. Sää suosi meitä alkupäivän sateesta huolimatta, juhlat olivat juuri niin rennot kuin toivoinkin ja illalla nukkumaan käydessä oli maailman onnellisin fiilis. 




Rakkaudella kiittäen,
lähihoitaja Riikka Asikainen


torstai 28. toukokuuta 2015

It's time...

3 vuoden aherrus palkitaan tänään, kun saan painaa päähäni lakin ja lausua lupauksen.
Meikä niiiiiiin valmistuu!

Onnea kaikille muillekkin tänä viikonloppuna koulutuksensa päätäville!

Riikka

tiistai 19. toukokuuta 2015

Yhteenveto

Nyt on viimein sen aika kun palaan tähän postaukseen. Suurin harmistus keskeytyneen reissun osalta on jo pikkuhiljaa väistymässä, mutta silti se vielä takaraivossa jyskyttää. Varsinkin pari päivää sitten, kun mun ois oikeasti pitänyt tulla kotiin! Että otti päähän, ajattelin koko päivän vaan sitä miltä musta mahtais tuntua kun näkisin kodin ekaa kertaa 5 viikkoon ja kuinkahan pihalla olisin jnejne. Mut ei, täällä mä olin jo 3 viikkoa kököttänyt..

Mutta siis palataanpa nyt noihin ah, niin odottaviin ja positiivisiin tunnelmiin!

Ensimmäisenä mä odotin uusia kokemuksia, vierasta kulttuuria ja seikkailuja vieraassa kaupungissa. No kaikki onnistui ihan kympillä! Uusia kokemuksia tuli paljon, niin hyviä kuin myös niitä "mitäihmettätäällätapahtuu" kokemuksia. Vieras ja "vieras" kulttuuri tuli myös tutuksi, ihan hoitotyön kuin normaalin elämän kannalta. Oli myös kiva huomata suomalaisessa kulttuurissa pieniä vivahde eroja, kun oma hostperhe oli kuitenkin suomesta. Seikkailut vieraassa kaupungissa tuli myös koettua, ja hei kelatkaa, mä en eksynyt kertaakaan! Tosin, ymmärrän nyt kun kaverini sanoi paikan olevan "ruudukko" jossa ei voi eksyä. Niinhän se oli, ja liikkuminen oli niin helppoa että edes mun äiti ei voisi siellä eksyä. Se on paljon se. ♥

Toisena mua mietitytti koti-ikävä. Se iski jo ensimmäisenä päivänä, jatkui toiseen päivään ja sitten se siitä pikkuhiljaa loppui. Tai se ei loppunut, mutta se vaihtui sellaiseksi hyväksi ikäväksi. Lähinnä silloin kun näin tai koin jotain kivaa, niin huomasin usein ajattelevani "olisipa äiti/rakas/isi/veli täällä näkemässä/kokemassa tän myös". Hulia mulla oli aina iltaisin ikävä, kun olen niin tottunut nukkumaan sen kanssa. Onneksi on olemassa skype ja fb, niin yhteyttä sai tosi kätevästi pidettyä. Luonnetta reissu kasvatti kyllä, mutta se 5 vk olisi varmasti kasvattanut enemmän. Edelleenkin uudet paikat yms jännittää, mutta ne ei enää jännitä samallalailla kuin ennen Torontoa. Jos mä siellä pärjäsin yksinäni, niin miksen mä muuallakin pärjäis?

Kolmantena mä odotin ihanan Sarpan tapaamista! Ja se oli parasta koko reissussa. Vietin hänen kanssaan 2 päivää, joiden aikana käytiin CN Towerissa, Niagaralla ja Ripleyllä. Noiden lisäksi me valvottiin myöhään vain jutellen ja kuulumisia vaihtaen, nauraen ja leffaa katsoen. Aamulla sain hyvän aamupalan ja kun mun oli aika lähteä takaisin hostperheelle, oli heippojen sanominen niin vaikeeta että oksat pois. Mutta ikinä ne ei ole hyvästit, ne on aina näkemiin. ♥ Niin ja Mamma Mathewsin tapaaminen meni loistavasti! Aivan ihana ihminen, jonka seuraa jäi kyllä ikävä.

Viimeisenä mietin omaa suhtautumistani Suomeen. Koen kyllä edelleenkin asuvani maailman parhaassa maassa. Toi reissu sai mut arvostamaan meidän hyvää ja ilmaista julkista terveydenhuoltoa ihan uudella tavalla, samoin hoitajien ja lääkärien tietotasoa ja opetusta. Pitää muistaa että virheitä sattuu kaikille, oli maa mikä tahansa. Mutta pääasiassa täällä on niin hyvin asiat, että harmittaa miten ihmiset ei omaa napaansa pidemmälle ajattele. Jokaiselle tekisi hyvää käydä näkemässä jossain muualla miten ne hommat siellä on. Kanadassa oli kumminkin paljon asioita, jotka mun mielestä oli paremmin kuin täällä. Yhtenäisyys perheen ja tuntemattomien kesken, julkiset kulkuvälineet ja avuliaisuus. Täällä kirjoittelin asiasta hieman enemmän. Eli jos jonkinlainen yhteenveto pitäisi tehdä, niin kyllä mä Suomessa meinaan elämäni viettää. Mun on hyvä täällä, ja kaikki pelaa. Mutta Kanada ois varmasti yks vahva vaihtoehto jos täältä jonnekki pitäis lähteä.

Nyt ois varmaan Kanada taputeltu kasaan.
Aika haikeeta.

Riikka

maanantai 18. toukokuuta 2015

Hektistä

Aika on mennyt kuin siivillä Suomeen palaamisen jälkeen! Jet lagia ei luojan kiitos pahemmin ollut, koska työharjoittelun jatkaminen piti saada nopeasti käyntiin. Taisin yhden päivän olla kotona ja sitten seuraavana päivänä jatkui harjoittelu. Mullahan oli nyt sitten hieman sovellettu harjoittelu, tein niin monta vuoroa kuin pystyin ja tärkeimäpänä keskityttiin vain niihin näyttöihin. Sain kaiken suoritettua parhaalla mahdollisella arvosanalla ja arvioinilla, ja oisin hyvin voinut jatkaa töitä siellä. Olihan se kumminkin tuttu ja turvallinen duunipaikka.

Kaikkea muutakin on mahtunut näiden viikkojen sisään, mm. valmistujaisten suunnittelua, treffeillä käymistä, lääkäri ja eläinlääkärireissuja, mmkisoja (joista en enempää kehtaa alkaa kirjoittamaan.. buu tuomarit!), sjundeå cupia ja 2 vuotissynttäreitä. Niin ja tosiaan kouluunkin palattiin. Koulupäiviä mulla on ennen valmistumista enää 2, siis kaksi päivää kahden viikon sisällä?! Sitten se ois ohi, ja ensimmäistä kertaa elämässäni maailma on avoin kesän jälkeen. Hassu tunne! Tosin mulla on syksyyn asti töitä, ja toivottavasti sen jälkeenkin, mutta sen näkee sitten.


1. Kävin tosiaan treffeillä yhen ihanan herrasmiehen kanssa. Suunnattiin kiipeilyareenalle ja vuokrattiin sieltä varusteet ynnä muut härpäkkeet, ja sitten vaan kiivettiin! Korkeanpaikan kammosena toi ei ehkä ollut ideaalisin vaihtoehto mulle, mutta kyllä siellä hauskaa jokatapauksessa oli! 2. Treffifeissi ja oikeastaan mikä tahansa muu feissi kun sain uusittua vähän meikkivarastoa.. 3. Oman lääkärireissun jälkeen käytiin äipän kanssa kinkissä lounaalla 4. Ja meijän karvasen lapsen lääkärireissun jälkeen oma pesä oli paras paikka maailmassa. Ainaki puol tuntia. Sen jälkee taas mentiin..































1 & 2. No niitä MM kisoja! Me varustauduttiin hyvin kisakatsomoihin, mutta eipä sitä apua ollut.. Mä en itse kato muuta urheilua telkkarista kuin lätkän MMkisat ja joskus kun kanavasurffatessa tulee vastaan hevosurheilua niin saatan sitä jäädä tuijottamaan. Joukkueelle iso plussa, tuomareille ei niinkään.. 3. Viime viikonloppuna oli Sjundenå Cup! Siellä ratkotaan ulkokenttien SM käsipallossa, ja porukkaa oli PALJON. Suurimmaksi osaksi sattui ihan kiva, vaikkakin kylmä sää. Toisin kuin pari vuotta sitten, jolloin allekirjoittanut paloi auringonpaisteessa ihan tyylikkäästi.. 4. Meijän 2 vuotias vauva! Mentiin mun vanhemmille juhlimaan näitten apinoiden synttäreitä, ja samalla itse vaihdeltiin kuulumisia ja syötiin yhdessä.

Kaiken ton lisäks meillä on vaikka mitä juttuja tiedossa! Huomenna mennään kattomaan Sami Hedbergiä ja viikonloppuna suunnataan Hulin kanssa hyvinkäälle näyttelyyn. Seuraavalla viikolla saan ripset ja kynnet sekä sääret kuntoon valmistujaisiin, samalla viikolla on myös valmistujaiskakkujen valmistamista ynnä muuta, siivoomista ja järjestelyä. Huh. Missähän välissä sitä ehtisi vaan olla? Varmaan sitten kuukauden päästä, kun suunnataan viikoksi välimerelle. Sitä odotellessa!

Riikka