tiistai 28. huhtikuuta 2015

The End

Kuten suuri osa tietää, mä olen taas takaisin Suomessa. Täh, munhan kuuluis tulla vasta 3 viikon kuluttua? Joo, niin mäkin luulin kun reissuun lähdin. Selitän tässä nyt sitten syyt miksi palasin kotiin etuajassa, koska homma ei riippunut musta.

Elikkä, tiivistetysti ketään siltikään syyttämättä mut lähetettiin reissuun turhan hepposin perustein, ja aion kyllä palautetta antaa siitä koululle. Mulla oli kokoajan oletus että kaikki on ok, niin siellä työpaikassa kuin täällä suomen päädyssäkin. Ikävikseni sain todeta ettei se ihan niin ollutkaan. Tässä postauksessa ehdinkin jo avata vähän työpaikan meininkiä noin niinkuin yleisellä tasolla. Kuitenkin se, mikä sai mua ohjaavan opettajan sekä mut itseni päätymään tähän ratkasuun oli se, etten mä olisi valmistunut mikäli oisin jäänyt tuonne "harjoittelua" suorittamaan. En olisi saanut annettua näyttöjä tai muutenkaan saanut asiaankuuluvaa arvostelua niistä.

Hommahan alkoi heti ensimmäisenä päivänä sillä, että paikan pomo teki mulle oharit. Kipeänä on tietty vaikea työskennellä, mutta siinä vaiheessa kun mitään infoa ei ole jätetty muille työntekijöille tai edes kerrottu mun tulosta, niin alkaa hieman epäilyttää. Myöhemmin ne epäilykset kävi toteen, kun sain kuulla että minun oletettiin tulevan vasta 27. päivä. Anteeksi kuinka? Kuitenkin sähköposteissa lukee kaikissa "nähdään 13. päivä" ja myös hostsiskolleni hän oli puhunut kolmannestatoista päivästä. Alkoi epäilyttämään vielä enemmän.

Juttu jatkui niin, ettei mulle annettu ollenkaan omaa ohjaajaa. Pompoteltiin eri ihmisten mukana 4 ensimmäistä päivää, kunnes sen jälkeen todettiin että nyt sun pitää alkaa itsenäsiesti tekemään töitä. Olin taas vähän "että mitä että". Kysyin, kuka ottaa vastuun siitä jos asukkaalle tai mulle sattuu jotain? Kenen vastuulla on jos esim kaadutaan ja hoidettavalta menee lonkka? Vastausta en koskaan saanut, hymyiltiin vaan ja sanottiin "mene vaan töihin". Tässä vaiheessa otin yhteyttä opettajaani että mitäs nyt tehdään. Kyse ei kuitenkaa ole siitä, etten olisi osannut tehdä sitä hommaa mitä tuolla tehtiin. Kyse on siitä, että minulle oltiin opiskelijana laittamassa sellaista vastuuta, mitä en opiskelijana saa ottaa. Tuolla hoitajat ei saaneet mm. edes katetroida, tai SHt ei saaneet vaihtaa antibioottipusseja. Eli käytännössä se mitä sait tehdä oli vain perushoitoa. Mutta silti, jos opiskelija halutaan laittaa yksin töihin eikä vastata siihen kenen vastuulla homma on, saa mut lyömään jarrut pohjaan.

Tultiin siis siihen tulokseen, että parempi palata kotiin ja hoitaa harjottelu täällä loppuun ja valmistua ajallaan. Kanadassa ei oikein ymmärretty tätä arvosteluhommaa muutenkaan, tai sitä että se arvostelu pitää perustaa johonkin näyttöön. Mikä olisi ollut aika hankalaa jos olisi yksin pitänyt tehdä töitä koko ajan. Kanadalaisen ja suomalaisen opiskelijan vaatimukset opinnollisesti ovat ihan erilaiset, kuin yö ja päivä. Ei voi edes verrata tai puhua että opiskellaan samaa alaa, ja tuolla harjotteluihin käytetään kanadalaista mallia. Haluan todella saada vastauksen kysymykseen, oliko kukaan edes varmistanut sitä oliko siellä yhtäkään joka olisi ne näytöt ottanut vastaan.

Fakta on kuitenkin se, että kulutin paljon rahaa, aikaa ja omaa motivaatiota siihen että pääsin lähtemään. Odotin matkaa tosi paljon ja lähdin sinne asti toteamaan, että paikka itse oli kaunistellut totuutta ja että täällä päässä koulu ei ollut ehkä tehnyt niin paljoa asian eteen kuin olin odottanut. Vaikka meiltä siellä kävi opettaja paikan päällä vuosi sitten, niin ymmärrän hyvin että paikalle näytettiin vihreää valoa. Paikkanahan se vaikutti ihan mahtavalta, joten häntä ei todellakaan voi mistään syyttää. Ei tulisi mieleenkään syyttää. Kyllä tässä hommassa on ihan muut ihmiset mokanneet, puolin ja toisin. Kuten sanoin, palautetta olen antamassa ja haluan muutamaan kysymykseen vastauksen, mutta sattuneelle ei voi enää mitään.

Paljon jäi näkemättä ja se suuresti harmittaa, mutta mulle pääasia on kuitenkin se, että valmistun ajallani. Kanadaan pääsen aina uudelleen, ja majapaikkakin on jo tiedossa! ♥ Eli reissu oli huikea kokemus, jota varjosti huono harjoittelu. Kanada sai silti paikan mun sydämessä.

Jos jäi kysyttävää, niin asiallisiin kysymyksiin vastaan mielelläni.
Mitään nimiä tai muita yksityistietoja en ala kuitenkaan antamaan.

Ripley's Aquarium

Lauantaina Niagaran jälkeen me suunnattiin Burlingtonista Toronton Downtowniin. Käveltiin siis samaan paikkaan kuin perjantainakin, eli Ripleylle. Se sijaitsee ihan CN Towerin vieressä mutta kuten muistatte, se meni perjantaina kiinni jo 7 aikaan. Päätettiin siis käydä kiertämässä se lauantaina kunhan on kotiuduttu. Me ostettiin liput etukäteen netistä ja vältettiin jonottaminen, ja se kyllä kannatti. Jono oli suhteellisen pitkä lauantai iltapäivänä. Ripley on siis iso akvaario, joka on jaettu vesistöittäin eri kategorioihin. Ensimmäisenä oli ihan Kanadan omiin vesiin kuuluvia otuksia, ja sieltä jatkettiin sitten koralliriuttojen, laguunien ja arktisten vesistöjen läpi. Kaloja ynnä muita otuksia oli ihan älyttömästi, ja katseltavaa riitti ihan jokaiselle. Osassa altaissa pääsi uimaan maksua vastaan, osaan oli rakennettu "kurkistuskoloja" ja osassa pääsi silittämään rauskuja ja rapuja. Noi kurkistuskolot oli kivoja, siinä siis oli altaan sisään rakennettu sellainen kohta, jonne pääsi menemään ja seisomaan sitten siellä altaan keskellä. Näki vähän eri vinkkelistä altaan.


Laguunin läpi kulki "liukuhihna" jolla sait seistä paikallas mutta silti hissukseen liikuit eteenpäin. Oli hyvin aikaa bongailla kaikki otukset mitä altaassa oli. Ihan joka vinkkelistä. Hait, rauskut ja kalat ui sun ylitse, tai niinkun alemman kuvan kaveri vaan köllötteli tossa lämpimän lasin päällä ihan rennosti. Niitä kaloja tossakin altaassa oli valehtelematta varmaan yli 40 lajia, mutta mä en edes ehtinyt lukea puolenkaan nimiä kun aika meni vaan niiden ihasteluun.






Ylemmässä kuvassa näkyy yksi tollanen otusten paijauspaikka, noi oli oikeesti kuulemma jotain rapuja vaikka ne musta näyttikin kovakuorisilta rauskuilta. Alemmassa sitten taas tuo sama riemuidiootti paijaamassa niitä rapuja. Oikeesti mulle tuli ekana mieleen tämä kaveri, mutta sallittakoon se. Veikeitä ne oli kyllä!


Loppuun vielä muutama söpö yksittäiskuva, niistä harvoista jotka jollain tasolla onnistu. Lasin läpi hämyisessä valossa kuvaaminen ei aina oo niin helppoa! Ekassa on Nemo, eli vuokkokala. Seuraavasta löytyy ongelma/ tuholaiskala eli siipisimppu. Kolmannessa on meren sulkakynäksi kutsuttu otus, josta en oo kyllä yhtään varma oliko se levä, eläin vai kala. Viimeisessä meduusoja.





Paikkaa suosittelen kyllä kaikenikäisille! Liput makso päiväsaikaan 30 $ ja illalla klo 19 jälkeen ne ois olleet  25 $ / kpl. Meillä meni yli tunti kun kierrettiin rauhassa ja kuvailtiin, mutta menis varmasti enemmän jos siellä söisi ja jäisi katsomaan eri esityksiä jota henkilökunta piti. Me nähtiin vilaus rauskujen syöttämisestä, jossa sukeltaja oli siis tankissa syöttämässä isoja rauskuja. Tyttö teki niiden kanssa vaikka millaisia voltteja ja rauskut nätisti söivät sapuskansa. Rausku on muuten tosi limanen kun siihen koskee, ihan vaan tälläinen tomituksen huomio. Mutta aika sulonen silti.

Onko kukaan muu käynyt tuolla?

Riikka 

maanantai 27. huhtikuuta 2015

Niagara Falls

Lauantaina tosiaan oli herätys klo 7, jonka jälkeen syötiin aamupala ja valmistauduttiin Niagaralle. Lähdettiin siinä jossain 9 pintaan ajamaan, ja matka kesti n. tunnin. Sarahin äiti lähti meitä viemään, ja Sarahin nukkuessa takapenkillä meikä tuijotteli ikkunoista pihalle lopputomien viinitarhojen yli. Samoilla tarhoilla tehdään mm. Icewinea, mitä mäkin meinaan kotiin muutaman pullon raahata. Kyseessä on siis viini, jonka annetaan jäätyä kerran tai kaksi käymisvaiheessa. Odotan innolla että saan maistaa tätä täkäläistä juomaa.

Mutta Niagara! Mun yleissivistys oli yllättäen vähän väärässä, koska olin aina luullut että Niagaran putoukset on vaan yksi putous. Mun olettama Niagara on virallisesti Horseshoe Fall (leveys 792, korkeus 51 lähteenä Wikipedia) mutta ton lisäksi hommaan laskettiin mukaan jenkkien puolen laimeempi American ja Bridal Veil Falls (leveys 323, korkeus keskimäärin 54). Mutta siis, yleisesti tuo kanadan oma horseshoe falls on se THE Niagara Falls, mä en vaan ite tiennyt että myös jenkkien perusputous lasketaan hommaan mukaan.


Näissä kuvissa näkyy aika kivasti se, että ylhäältä katottuna toi putous vaan loppuu, ja kun liikkuu jonkun matkaa eteenpäin niin näkee sen pudotuksen kokonaisuudessaan. Meille sattui hieman sumuinen päivä, tai no siis vesihöyry jäi leijailemaan tuohon paikoilleen mutta nähtiin silti kokonaisuus hyvin. Ja se kohina mikä tuolla vallitsi oli ihan mieletön! Siis hyvällä tavalla. Vettä satoi myös kun vesihöyry tippui alas mutta hei, oli se sentään Niagaran putouksesta, joten ei se pikku kastuminen haitannut.



Ylemmässä kuvassa näkyy hyvin tuo alatasenne, jonne ois päästy jos oltais haluttu kastua läpimäriksi ja kylmettyä. Kesällä toi olis varmasti kiva kokea, mutta vielä näillä lämpöasteilla ei kumminkaan. Alemmissa kuvissa on kunnon turistimeininki, mutta joskus on oikeesti kiva vaan olla turisti. Me ja miljoona muuta aasialaista selfiekeppiensä yms kanssa.




Tuossa ylhäällä siis vielä Horseshoe Falls kokonaisuudessaan. Vasemmassa alakulmassa näkyy vielä jäännöksiä talvelta, kun miltei koko putous jäätyi. Alemmissa näkyy American ja Bridal Veil Fallsit, eli USAn puolen putoukset. Nuo putoukset jäätyivät kuulemma kokonaan, ja siellä oli vieläkäin isoja jäälohkareita nähtävissä. Ihan jääkausi meininki!



Lopuksi me kiivettiin vielä pieneen näköalatorniin, mistä näkyivät molemmat putoukset ja viereiset rakennukset erittäin hyvin. Vielä kun olisi puissa ollut lehtiä niin alin kuva olisi ollut hyvä postikortti.



Niagaralta palattiin kotiin muutamaksi tunniksi, kunnes taas suunnattiin nokkamme kohti Torontoa Ripleyn akvaarion merkeissä! Siitä lisää myöhemmin.

Riikka 

sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

CN Tower

Heippa kaikille, toivottavasti Suomessa on paremmat säät kuin meillä täällä. Villasukat ois ollut kova sana, mua meinaan paleltaa!

Toissapäivänä eli perjantaina oli mun reissun tähän asti onnellisin päivä; näin ystävääni Sarahia jota en ole nähnyt viimeksi kuin kaksi vuotta sitten. Se tunne, kun toisen näkee juoksevan sua kohti pitkän ajan jälkeen, ettekä voi muuta tehdä kun halata ja itkeä siinä julkisella paikalla? Kyllä, katseita tuli, paljon, mutta mitä väliä? Onnellisempi tuskin ihminen voi olla! Suunnitelmissa meillä oli mennä ensin syömään CN Toweriin ja sen jälkeen Ripleyn akvaarioon, mutta jostain kumman syystä Ripley päätti perjantaina sulkea ovensa jo 7 aikaan, normaalin 9:30 sijasta? Mikäs siinä sitten, suunnitelmat uusiksi. Syömään me joka tapauksessa mentiin. CN Tower on Toronton maamerkki, ja siellä on niin näköalapaikat kuin 360 ravintola. Me suunnattiin kyseiseen raflaan varttia vaille kuudeksi, istuttiin alas ja vain nautittiin hitaasti pyörivästä raflasta. Ei ollut lainkaan hullummat näkymät 351 metristä. 




Alkupaloiksi me otettiin tollanen meriteemainen lautanen, jolta löyty niin kuningasrapua, hummeria kuin jättikatkarapujakin. Oli niin superhyvä että ois voinut kevyesti syödä vielä toisen mokoman lisää. Pääruuaksi mä otin jonkun paikallisen karjatilan eluaksta tehdyn pihvin, enkä oo varmaan koskaan syönyt yhtä hyvää pihviä. Pottumuussi oli savustettu, ja vaikka se hassulta kuulostikin niin ai että oli hyvää. Sarah söi kanaa tai ankkaa eikä valittanut mausta; lintu oli mehevää eikä kuivuudesta ollut tietoakaan. Saatiin yli tunti kulumaan ylhäällä jutellen kaikesta mahdollisesta, koulusta perheistä ja yleisistä kuulumisista kahden vuoden ajalta.





Syömisen jälkeen suunnattiin yhdet rappuset alaspäin, kohti näköalatasannetta. Sieltä löytyi niin lasilattiaa kuin "ulkoterassiakin" jonne pääsi kävelemään. Hengailtiin siellä jonkun aikaa ja otettiin puhelimella kuvia kunnes päätettiin et nyt riitti, palattiin takas maanpinnalle ja suunnattiin Unionille ostamaan mulle junalippu.



♥ "I love the night's I can't remeber, with the friends I can't forget" ♥

Junalla mentiin tunti Applebyhyn, siellä hypättiin Sarahin äidin autoon ja kierrettiin hieman Burlingtonia. Pimeessä ei hirveesti nähnyt mutta kivalta se kaikesta huolimatta vaikutti. Lopulta päästiin Sarpan kotiin, mä annoin kaikille tuliaiset (sarahille suklaata, jenkkiä, dippia ja uus muumimuki, mamma mathewsille kahvia, pyyhkeitä ja suklaata) ja sen jälkeen kasattiinkin vuode Sarpan huoneeseen. Innostuttiin vielä kattomaan leffa, Tähtiin kirjoitettu virhe (en kato sitä enää ikinä kun meinasin nytkin itkee silmät päästäni..) ja sen jälkeen juteltiin vielä varmaan pari tuntia. Muisteltiin Sarpan kreisiä vaihtovuotta Suomessa, toissavuoden visiittiä meillä ja lopuksi suunniteltiin tulevia reissuja. Viimein käytiin joskus 3 aikaan yöllä nukkumaan, väsyneenä mutta super onnellisina ♥ Aamulla tosin kello soi jo 7 aikaan mutta siitä tarinasta sitten lisää myöhemmin!

xoxo terkkuja kotiin,
Riikka



torstai 23. huhtikuuta 2015

Suomi vs. Kanada 2

Nyt on tän mun yleisen osion vuoro. Maat on sinällään tosi samanlaisia, mutta silti niiiiiiiiin erilaisia. Vaikea sanoa kummasta tykkään enemmän. Yritän koota tähän plussia ja miinuksia, hope you like it! Loppuun laitan vielä sellaset asiat, jotka on vaan outoja. Niitä meinaan on.

Plussat
+ Perhekeskeisyys. Täällä perheet on tosi tiiviisti tekemisissä toistensa kanssa (poikkeuksiakin on) , ja se näkyy niin yhteisinä illallisina, vapaa-ajan viettona kuin kyläilynä puolin ja toisin. Esim oma host äitini tunsi huonoa omatuntoa, kun ei ehtinyt käydä tapaamassa äitiään viikon aikana. Siis yhden viikon aikana? Olin ihan että mitä, suomessa hyvä jos käydään äitienpäivänä ja jouluna.  Samoin perhe keksii paljon tekemistä yhdessä, on ihan normaalia mennä puistoon pelaamaan pelejä kuin viettää isolla porukalla leffailtaa. Perhe on myös laajempi käsite kuin suomessa, koska se kattaa varsinaisen ydinperheen puolisot ja sukulaisetkin. Ja siis sillälailla, että oikeasti niihin pidetään yhteyttä ja halutaan nähdä heitä. Perhe kattaa myös meidät vierailevat tähdet, mistä oon ollut tosi iloinen. Mulla ei ikinä ole ollut siskoa, mutta jostain syystä täältä Kanadasta löytyy nyt useampi ♥

+ Liikunnallisuus. Kun vertaan suomeen, niin nään täällä tosi paljon enemmän lenkkeilijöitä, juoksijoita ja pyöräilijöitä kuin kotona. Ja joo, ihmisiä on enemmän, mutta alue millä mä asun on verrattavissa ihan normaaliin pikkukuntaan. Ja siis täällä oikeesti juostaan, eikä hölkätä. Kaiken ikäiset, nuoresta vanhukseen. Ihanin näky oli tässä yks ilta kun perheen isoäiti meni sähköpyörätuolilla kaasu pohjassa, kyydissä mummin kanssa oli ehkä 4-5 vanha lapsi ja äiti ja isä juoksivat vierellä. Koko perhe osallistui siis kukin tavallaan. 

+ Ystävällisyys. Tästä mä oon niin monesti hämmentynyt! Small talk on erikseen mutta siinä vaiheessa kun ihmiset kuulee mun olevan suomesta, he kiinnostuvat aidosti ja uhraavat omaa aikaansa mun auttamiseen. Tänään kaupassa juttelin varmaan 20 min ihanan naisen kanssa, jonka sukujuuret on suomessa. Toivoteltiin turvallista reissua ja oltiin aidosti iloisia että tavattiin ja juteltiin. Samoin bussissa on ihan normaalia jos joku tulee kehumaan hiuksia/kenkiä/laukkua ihan mitä vaan. Aina jaksetaan hymyillä ja toivottaa hyvät päivänjatkot. Aamulenkillä toivotetaan hyvät huomenet. Katsotaan silmiin kun jutellaan. Lemmikkieläinkaupassakin sain yhden lelun kaupan päälle kun kerroin että mulla on ikävä omaa kissaani joka on kaukana kotona, ja kauppias halusi lähettää Hulille terveisiä toisen lelun muodossa. Niin ihana maa.

+ Pysäkkien nimet kaikissa julkisissa. Tän mä haluun suomeen! Oli kyseessä metro, ratikka tai bussi, niin jokaisessa on taulu jossa lukee seuraavan pysäkin nimi. Se nimi myös kuulutetaan useemman kerran. 

+ Kaupat. Niin monta erilaista ihanaa kauppaa ihan jokaiseen makuun! American Eagle, Garage, Forever21, Victorias Secret.. Kaikki ne on täällä. Ja yleensä suurinosa löytyy vielä samast paikastakin, ostareita kun on aika kiitettävästi.

+ Nähtävyydet. Tarviiko sanoa muuta ku Niagara Falls, Eaton Centre ja CN Tower? Täältä löytyy jokaiselle jotain nähtävää, eläintarhoista merimaailmoihin, vanhoista linnoituksista taidegallerioihin ja museoihin. Kaupungin omat alueet, chinatown jnejne on omanlaisiaan nähtävyyksiään nekin. Toronto on paikka, josta löytyy aina jotain tekemistä.

Miinukset
- Verot. Ehdottomasti verot. Lähinnä siksi, että ne on perseestä, mutta myös siksi, etten mä ikinä tiedä millon niitä lisätään ja kuinka paljon! Eihän se ikinä kovin paljoa ole, mutta en ikinä osaa ottaa tarvittavaa määrää rahaa valmiiksi esille kun se summa joskus muuttuu ja joskus ei. Typerää touhua.

- Kassat. Jotenkin nää kaikki liittyy ostamiseen hah. Kassoja on yleensä tosi vähän, ja ne vähätkin on hitaita. Mikään ei oo ärsyttävämpää kuin hidas kassa. Tuotetta käännellään ja väännellään ja jutellaan sitä small talkia. Saatetaan myös jutella työkaverin kanssa pitkä tovi viime viikonlopun kemuista, samalla ostettavaa tuotetta kädessä pitäen? Lopuksi tuote asetellaan muovipussiin niin tarkasti ettei tosikaan. Vauhtia niihin hommiin!

- Stop merkit. Jokaisessa risteyksessä. Aina, Kaikkialla. Missä kolmiot? Taloudellinen ajaminen? Hä?

- Liikenne. Saat kääntyä oikeelle punasia päin jos vasemmalta ei tuu ketään? Liikenne on aika "agressiivista", torvet tuuttaa helposti ja keskinopeus on musta suurempi ku suomessa. Toinen juttu mikä liikenteen sujuvuuteen vaikuttaa, on se, että julkisilla on niin helppo liikkua. Ihmiset hyppää bussiin ja jää jo seuraavalla/ sitä seuraavalla pysäkillä pois. 5km:n matkaan saa helposti menemään 20 min. Busseja tulee n. 10 min välein joten joo, ymmärrän kyllä sen. Liikunta liikuntana ja hyötyliikunnasta ei oo mitä hyötyä eiku..

-Mainokset. Varsinkin koneella ollessa, niitä tulee joka hiton väliin. Ja mulla menee niihin hermo joka ikinen kerta ja sekunti kun ne ponnahtaa ruutuun. 

Outoja juttuja
* En tiedä, onko se vaan mun perhe ja suomalainen kahvi, mutta aamulla keitetään pannullinen kahvia jota päivän mittaan; lämmitetään kupillinen mikrossa silloin kun sitä haluaa.

* Mustat oravat. Mä en edelleenkään suostu ymmärtämään niiden olemassaoloa. Niitä on muuten myös harmaina ja punasina, sekä Tikuina ja Takuina. Täältä löytyy myös skunkkeja ja pesukarhuja. Useimmiten niitä näkee kyllä motarin varrella vaan makoilemassa..

* Tuoteselostuksiin on lueteltu tarkasti KAIKKI mahdollinen. Vitamiinien tarkat määrät, ja kolesteroli. Erikseen hyvä ja paha. Ihan kaikki pitää olla siellä, mikä on musta tosi hassua.

* Leffateatterit on ihan huiketa komplekseja, joihin on ympätty pelihallit ja safkapaikat samaan. Valkokankaat on ihan jäätävän kokoset, ja tuolin saa vaikka makuuasentoon. Ainoo huono puoli on se, että äänet on paljon kovemmalla kuin suomessa. Korviin sattuu.

Sellasta. Tällänen tylsä tekstipainotteinen teksti tällä kertaa.

Riikka





keskiviikko 22. huhtikuuta 2015

Kierrellen

Tänään me on Marian kanssa kierrelty ristiin keskustaa ja hieman keskustan ulkopuoltakin. Tarkoitus oli käydä Toronton vanhalla linnoituksella, mutta se mokoma oli kiinni.. Ei siinä, nähtiin hienoja majavia! Ihan ekaa kertaa ja livenä, tyyliin keskellä kaupunkia. Linnoituksen ja Prince's gaten lisäksi meillä ei ollut oikeastaan mitään muuta suunnitelmissa, paitsi shoppailua ja valokuvaamista. Joten mehän sitten oltiin kunnon turisteja ja käppäiltiin kamerat kaulalla roikkuen menemään. Antaa kuvien siis puhua puolestaan.



Nää maisemat on kyllä kauheen kivat! Vaikka ollaan miljoonakaupungissa, niin ainakaan musta ei tosiaankaan tunnu siltä. Talot on joo isoja ja ihmisiä on jonkun verran, mutta en silti tunne olevani yli 5 miljoonan asukkaan kaupungissa. Mahtuu hyvin kävelemään vaikka siksakkia kadulla jos huvittaa.

Alla näkyvä täkäläinen "riemukaari" on nimeltään Prince's Gate, mikä oli ainakin omasta mielestäni tosi kaunis. Massiivinen ja iso, mutta silti hirveen nätti.





Ylläoleva patsas kuvaa ihmistä, eli Inukshuk. Toiseen kuvaan on joku riemuidiootti eksynyt kans samaan kuvaan. Alla oleva kuva on otos muistomerkistä, johon oli kuvattu kanadalaisten sotalaivojen uppoamis/ katoamispaikka toisen maailmansodan aikana. Itse kun tykkään kaikesta tommosesta (ylläripylläri) niin tosta tuli otettua useempikin kuva.




Mä en oo elämäni aikana tainnut kertaakaan syödä kojuhodaria, ja nyt mä sen viimein tein! Ostettiin Martsan kanssa hodarit, ja tuunattiin ne mieleiseksemme. Joku nimeltämainistematon henkilö, enkä siis puhu itsestäni, onnistui sotkemaan myös kenkänsä. Ei voi ymmärtää. Lapselle ruokalappu kaulaan ens kerralla.



Lopuksi me mentiin shoppailemaan Eaton Centeriin, jossa bongasin nyt ekaa kertaa tuon taideteoksen nimeltään Flight Stop. Sen on suunnitellut Michael Snow. Ja Eaton Centeristä löytyi jos jonkinmoista mukavaa kotiinviemisiksi.

Viimeinen pysäkki meillä oli Toronton oma Times Square, eli Dundas. Eihän se nyt ole lähelläkään oikeaa vastaavaa, mutta ihan kiva se oli nähdä.





Riikka

sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

St. Jacobs Farmers Market

Ensimmäinen viikko takana täällä! Ja viikko meni kyllä nopeasti, sillä tekemistä riitti aika paljon. Eilen suunnattiin tyttöjen kanssa St. Jacobsiin Farmers Marketiin, jossa suurin osa myyjistä oli mennoniittoja, joten myytävät tuotteet olivat itsetehtyjä, kasvatettuja ja valmistettuja. Autot oli korvattu heppakärryillä, ja naiset olivat puketuneet pitkiin mekkoihin ja hilkkaan. Miehillä oli puvut, parrat ja hatut. Toki markkinoilla oli muitakin myyjiä, mutta ymmärsin tämän olevan enemmä mennoniittjen juttu.

Otettiin ensin juna Unionilta Applebyhyn, josta Suvi kävi meidät sitten noukkimassa. Siitä ajeltiin tunti kohti sisämaata kunnes perille päästiin. Matkan varrella maisemat näytti aika suomalaisilta, muttei sitten kuitenkaan näyttäneet. 

Ihan kun Siuntion asema

St. Jacobsissa meitä odotti isot markkinat, josta sai vaikka ja mitä. Pääasiassa tuotteet oli itsetehtyjä, kasvatettuja ja valmistettuja, vaikkakin oli siellä myös niitä jotka myivät ostettua tavaraa. Oli tarjolla ruokaa, vihanneksia, vaatteita, siirappia (♥)  ja jos jonkinmoista koristetta ja pientä tilpehööriä. 







Noiden lisäksi sieltä sai vaikka mitä herkkuja, kuten Perogeja eli taikinan sisään leivottua perunamuussia ja cheddarjuustoa, joiden kanssa nautittin sipulipekoni paistosta ja ranskankermaa. Oli hyvää vaikka aluksi vähän epäilinkin. Toinen herkku oli Apple fritters, joka oli siis uppopaistettua omenaa taikinan sisällä, ja jonka kanssa nautittiin jäätelöä ja vaahterasiirappia. Siis niin tajuttoman hyvää vaikka aikamoinen kaloripommi olikin, mutta hei, yolo vai miten se meni.




Tässä vielä kuva paikallisesta parkkipaikasta, taino, tämä oli vain yhen paikan kärryparkki. Tuolla oli isompien kauppojen parkkipaikkojen yhteydessä tallit, joihin sai heppansa ja kärrynsä jättää kaupassa käynnin ajaksi. Tää uljas ratsu oli nii vässyn olonen et melkeen sääliks kävi, mut heti ku isäntä hyppäs kyytiin ja avas portin ni johan tuli otukseen eloa! Eli selkeesti näissä on on/off kytkimet.


Sellanen oli meidän reissun St. Jacobsiin! Illalla mentiin vielä pelaamaan lasersotaa Suvin ja Suvin ystävien kanssa, alkuperäsestä suunnitelmasta poiketen. Meidän piti mennä pelaamaan trampolin dodgeballia, mutta kaikki areenat oli täyteen buukattuja. Tosin, lasersota oli ihan älyttömän hauskaa, joten ei se sinäänsä haitannut. 

Riikka