maanantai 23. helmikuuta 2015

@ Tampere

Huh, hiihto"loma" viikko sujahti aika äkkiä ohi. Laskin huvikseni, että mulla oli kokonaista 3 päivää, kun ehdin oikeesti lomailla ja olla kotona, kun muuten koko viikko olikin täynnä menoa ja hoidettavia asioita. Muutenkin musta tuntuu, että oon kokoajan kiireinen enkä ehdi kunnolla hoitaa yhtä asiaa loppuun kun jo toinen alkaa. Osittain johtuu varmasti lähentyvästä Kanadan reissusta, siihen liittyviä asioita on vielä vaikka kuinka paljon hoidettavana. Toinen syy on työharjoittelu ja siihen liittyvät tehtävät, joka onneks on melkein kohta hoidettu. Kolmas syy on omat työt viikonloppusin, joiden ansiosta ei viikkoon pahemmin vapaapäiviä jää. Huh. Onneksi harjottelua on enää 3 viikkoa jäljellä, jos sen jälkeen vähän helpottaisi.

Asiaan kumminkin! Eilen hoidettiin yksi asia pois "to do" listalta, ja suunnattiin auton nokka kohti Tamperetta heti siinä 10 maissa. Mä henkilökohtaisesti olin tota reissua odottanu jo yli 5 kk, eikä se parin tunnin ajomatka oo ikinä tuntunu yhtä pitkältä. Auto kun saatiin parkkiin en oikein tiennyt miten päin olisin ollut, mua jännitti niin paljon vaikka vastassa olikin "tuttu" henkilö. Ovisummeri soi, päästiin sisälle ja rappuset ylös. Kuulin oven aukeavan ylemmässä kerroksessa ja kun huoneistoon sisälle päästiin, olisin voinut itkeä ilosta. Siellä me oltiin, kattomassa meidän tulevan vauvan sisaruksia jotka olivat kylläkin juuri lähössä maailmalle omiin koteihinsa. Mä en voinut muuta kuin tuijottaa ja lässyttää typeränä vauvoille, ja ajattelin samalla "mä tein niin oikean ratkaisun". 

Niin, kysehän on tosiaan kissasta, tosin ei ihan perinteisestä. Kasvattaja toimii nimellä FI*Tutsi ja rotu varmasti jakaa mielipiteitä. Mutta mä olen silti päätökseni tehnyt, ja kun oma mies sen hyväksyy (phiiw, Mika on jo mennyttä miestä eilisen söpöyshyökkäksyn jälkeen..) niin se riittää. Kenenkään muun ei kuitenkaan kisun kanssa tarvitse elää, vaikka kyllä mua vähän hykerryttää ajatus joidenkin tuttujen reaktiosta. Kyllä mä voin myöntää, että ekan kerran kun sfinxin näin, ajatukset ei olleet millään tasolla julkasukelvollisia! Mutta ajan kanssa niissä alkoi näkemään tiettyä kauneutta, ne on niin rumankauniita kuin olla vain ja voi. Nuo pienet kotitontuilta näyttävät nakupellet, jotka hohkaa lämpöä patterin lailla ♥ Sydän sulaa enkä mä malta odottaa että saadaan oma vauva kotiin.

Kasvattajan kanssa juteltiin ylipäätään pennun suhteen olevista toiveista, käytiin vähän aikataulua läpi (loppuvuosi kuluu hiiiiiitaaaaaasti..) ja muutenkin käytiin läpi heidän kissojensa terveyshistoriaa ynnä muuta huomioitavaa. Toistan edelleen itseäni siinä, että tein oikean valinnan niin rodun kuin kasvattajankin suhteen.

Kasvattajan luota kun lähdettiin, päätettiin poiketa syömässä Koskikeskuksessa sijaitsevassa Daddy´s Dinerissa joka todettiin ihan mahtavaksi ruokapaikaksi jo Seinäjoen reissulla viime vuonna. Ruoka oli hyvää ja rafla itsessään on jo niin huvittava että pelkästään sen takia sinne menisi. Syötyämme lähdettin ajelemaan kotiin ja kotimatka meni paljon nopeammin kuin menomatka. Yhtään kuvaa ei reissulta tarttunut mukaan, mutta ehkä kaikki sen ymmärtää. ;)

Riikka

lauantai 21. helmikuuta 2015

Day trip to Tallinn

Terppa ja hyvää lauantaita, tokavikaa hiihtolomaviikon lomapäivää!
Ylihuomenna alkaa taas arki ja noh, ei kai kukaan mitenkään erityise innolla siihen ole palaamassa?

Mulla oli eilen aivan super super hauska päivä! Herätys oli tosin jo 4:45, mikä vähän kyrsi näin vapaa viikolla. Mä tosiaan vietin siis eilisen päiväni Tallinnassa vanhempieni kanssa. Meillä ei ollut mitään erityistä suunnitelmaa (paitsi löytää mulle valmistujaiskengät..) joten kulutettiin 6 tuntia maissa kierrellen, pysähdellen kahviloissa ja syöden. Pakko muuten sanoa, että toi kuus tuntia oli hitsin paljon parempi kuin se perus 3,5 tuntia! Ei tarvinnu pitää kiirettä yhtään, ja ehdittiin oikeesti nauttimaan maissaolo ajasta.

Se mistä mä nautin erityisesti, oli se, että kevät oli Tallinnan puolella jo niin paljon pidemmällä! Lunta ei ollut enää olleenkaan, tiet oli sulia ja kuivia eikä lämpötilakaan ollut miinuksen puolella. Kyllähän siellä kylmästi tuuli, mutta muutoin oli lämpösempi kuin Suomessa.  Mutta nyt siihen itse asiaan! Mun lempparijutut tältä reissulta.

  • Kukkaloisto oli ihan mahtavaa! Vanhaan kaupunkiin kävelessä ensimmäinen "kuja" oli täynnä erilaisia kukkakokuja, tulppaaneista ruusuihin ja neilikoihin. Se tuoksu oli niin hyvä, että oisin voinut raahata yhen kojun kotiin. Eikä kukilla hintaakaan ollut, tulppaani taisi olla 80 senttiä ja ruusut 1€
  • Pysähdyttiin aina niin ihanassa Saiakangi Caféssa kahvilla ja kakulla. En tiedä miksi, mutta Saiakangi on lähes ainoa paikka minkä mä muistan lapsuuden Tallinnan reissuilta. Pysähdyttiin siellä lähes aina kahvilla ja haha, jopa mun suunnistustaidoilla mä sinne löydän! Olin tästä vähän yllättynyt itsekkin. 

  • Pull&Bear. Mä tykästyin tohon kauppaan ihan hurjan paljon, ja bongasin itelleni mukavalla alennuksella ihan super ihanan talvitakin! Mukaan tarttui myös farkut ja kaikkien yllätykseksi kukkakuosipaita. Tota kukkakuosia oli valehtelematta jokaikisessä kaupassa verrattuna Suomeen, koska en ainakaan itse muista kukkia suomen kaupoissa nähneeni? Ellei niitä nyt sitten ole ilmaantunut. 
  • Ihanat pikku kujat ja vanha kaupunki. Kaikki ne nätit rakennukset ja mukulakivikadut. Pikku kärryt paahdettujen pähkinöiden ja mantelien kanssa luomassa vanhan ajan tunnelmaa. Tulee vähän sellanen Liisa Ihmemaassa fiilis. 

Siinäpä ne, Tallinnaan ois tarkotus suunnata avokin kanssa viikonloppureissulle ennenkuin mä lähden Kanadaan. Aikaa onkin sitten paljon enemmän, enkä malta odottaa sitä, että päästään koluumaan vanhaa kaupunkia vieläkin laajemmin. Jospa mäkin pääsisin viimeinki käymään näköalapaikalla? Who knows, sen näkee sitten. 

Huomenna mä suuntaan nokkani kohti Tamperetta, ja oon odottanu tätä reissua valehtelematta varmaan jo puoli vuotta? Ja nyt viimein se päivä on huomenna. Stay tuned, palailen asiaan viimeistään maanantaina!

Riikka
ps, valmistujaiskenkiä ei löytynyt, kaikkea muuta kylläkin..

maanantai 16. helmikuuta 2015

oi Aurinko!

Heippa kaikki!

Toivottavasti jokanen pääsis tänään nauttimaan ihanasta auringonpaisteesta ja pikkusesta pakkasesta ulkoilun merkeissä! Mä alotin aamuni tänään piiiiiitkästä aikaa aamulenkillä, kun suloinen auringonpaiste houkutteli ulos. Oon nyt ollut muutaman kuukauden vaan neljän seinän sisällä, koska kylmyys, pimeys ja liukkaat tiet ei oo houkuttanu. Nyt viime viikolla ilokseni huomasin teiden olevan paikoittain ihan sulat, ja loput pätkät oli hyvin hiekotettu. Siihen vielä kun lisätään auringonpaiste (josta on nyt saatu jo useempana päivänä nauttia!) niin eihän oo mitään syytä jäädä sisälle?


Mä oon ainakin ihan superilonen siitä, että aurinko on näyttäytyny jo monena päivänä! Olo muuttuu heti paljon energisemmäksi, hymy on herkässä ja aivot alkaa taas toimimaan. Varmaan moni muukin allekirjoittaa? Jaksaa paljon paremmin ja oikeesti haluaakin lähteä taas liikkumaan ja mitä lähemmäksi kevät tulee, sitä enemmän tää hyvä olo lisääntyy. Musta ainakin tuntuu siltä, että tietynlainen "sumu" ois väistyny ja nyt näkee taas selkeesti. Nautin lintujen laulusta, sulavasta lumesta ja ah, niistä sulista teistä! Uskalsin jopa juosta tänään kun ei ollut pelkoa liukastumisesta. Ja kaikista parasta oli huomata miten hyväntuulista porukka siellä lenkkipolulla oli? En muista kovinkaan monta joka EI olis hymyillyt.

Voi kevät, kiiruhda.
Ootan sua kuin Muumipeikko Nuuskamuikkusta.




keskiviikko 11. helmikuuta 2015

Now we are free

Heippa!

Täällä kirjoittelee yks erittäin iloinen ja helpottunut tytteli! Mulla on harjottelu nyt puolivälissä, ja tämän päivän väliarvioinnin jälkeen oon ollut vaan yhtä hymyä. Näyttösuunnitelma sai vihreetä valoa kaiken sen stressin, itkun ja hampaiden kiristelyn jälkeen. En tiedä miksi, mutta mulla on AINA näyttösuunnitelman teko täyttä tuskaa. En vaan osaa tehdä sitä ilman jatkuvaa ohjeistusta, mutta nyt tällä kertaa sen kanssa ei loppujen lopuksi ollut paljoa ongelmia. Saa nähdä mikä tilanne on sitten, kun olen toisella puolen maapalloa ilman puhelinyhteyttä (tai onhan mulla puhelinyhteys, muttei harjottelun ruokarahat taida ihan kattaa laskua..) opettajaan.. No se on sen ajan murhe!

Josko sitä nyt pääsis pikkuhiljaa takaisin "normaaliin" elämään, kun suurin stressitekijä on eliminoitu? Ens viikonlopuksi ei pitäis ees olla omia töitä tarjolla, mutta silti mulla on vaan 1 vapaapäivä tällä viikolla. Me mennään nimittäin Hulin kanssa näyttelyyn ihan ekaa kertaa! Eilisen saikkupäivän mä käytin ton karvkasan puunaamiseen, ja senkin homma mokasin aika täydellisesti. No, kuka idiootti käski lähmimään pitkäkarvasta kissaa just rasvatuilla käsillä samalla kun kuivaat sitä? Aivan, ei kukaan. Onneks vesi ei meiltä lopu ja saatiin lopulta muru pestyä ja puunattua. En odota minkäänlaista sijoitusta lauantailta, mutta saadaan hyvää harjoittelua ja vähän osviittaa mitä Huli hommasta tykkää. Mulle toi on aina se voittaja, vaikkakin usein välillä kyseenalaistan sen aivotoiminnan..


Loppuun vielä mun tän hetken lemppariveisu, jota oon nyt jokasena päivänä soittanu, mutta tänää sen merkitys korostuu erityisesti! 


Riikka



maanantai 9. helmikuuta 2015

Feeling sick

Heipsan pikästä aikaa!

Mihin päivät ja tunnit katoaa? Vastahan tää vuosi alko, ja kohta on helmikuun puoliväli.. Mulla nää viikot on ollu yhtä huisketta ja tuntuu, ettei vuorokaudessa riitä tunnit. Työharjottelu, siihen liittyvät tehtävät ja omat työt viikonloppusin. Huh, oon aika naatti. Viime viikkojen stressi ja työmäärä vaati veronsa, ja eilisen iltavuoron tuliaisena oonkin sitten oksentanut viime yön. Tälläkin hetkellä olo on aika heikko, eikä tee mieli syödä mitään vaikka se hyvää tekisikin. No, käytän tän "vapaa-ajan" näyttösuunnitelman tekemiseen ja vähän tulevaa Kanadan reissua valmistellen.

Mun Kanadan reissuun on tosiaan enää tasan 2 kk! Hullun nopeesti on tääkin aika menny, eikä toi 2 kk tunnu enää missään. Onko siellä ruudun toisella puolella joku, jolla olisi antaa mulle Torontoon vinkkejä viideksi viikoksi? Olisi mielenkiintonsta kuulla mistä löytyis ne parhaat ostospaikat, maistuvimmat safkat ja näkemisen arvoset mestat? Oon valmistellu tätä reissua jo niin kauan, että tuntuu tosi epätodelliselta lähteä sinne viimeinkin. Toivottavasti se vastaa mun odotuksia!

Nyt mä ajattelin varovaisesti koittaa syödä jotain, ja jatkaa näyttösuunnitelman parissa.
Kivaa viikkoa kaikille!

Riikka