torstai 30. kesäkuuta 2016

#crazycatlady

Tiedättekö te ne päivät, kun vaan saat päähäsi haluavasi tehdä jotain tiettyä? Mulle tuli eilen tollanen hetki, ja kyselin kaikki kaverit läpi kuka voisi auton kanssa kiertää meidän kautta ja napata mut ja Rutun kyytiin. Kaikki autolliset oli jossain, mutta rannalle teki silti mieli kissan kanssa. Miksi, en tosiaan tiedä. Yksi kaveri heitti että no, otat pyörän ja viskaat kissan koppaan. Mietin hetken kunnes viritin katille tuplavaljaat, viltin ympärille ja hihnalla kiinni koriin. Hetken aikaa työntelin pyörää mutta koska kaveri ei ollut moksiskaan, hyppäsin kyytiin ja lähdettiin huristelemaan.

Ja Ruuhan muuten nautti! Mitä nopeampaa mentiin, sitä enemmän pää kääntyili ja tutkaili ympäristöä. Eikä se edes yrittänyt kertaakaan pois kyydistä.



Matkalla napattin kaveri mukaan ja mentiin rantaan istuskelemaan. Ruukkis olisi hirveästi halunnut tutkia paikkoja, ja kiertelikin siinä meidän lähettyvillä. Kuitenkin sen verran paljon oli myös koiria liikenteessä, etten uskaltanut antaa sen kulkea kauhean pitkällä hihnalla. Saatiin muutama kommentti osaksemme, mutta ne nyt oli vain positiivisesti yllättyneitä "ai sulla on kissa siinä" lausahduksia. Istuskeltiin rannalla miltei kaksi tuntia, ja nautittiin vaan hetkestä. Ruttu nukkui sylissä, vanhan kaverin kanssa vaihdettiin kuulumisia ja aurinko lämmitti mukavasti. 

Suomessä kesäillat on ihan omanlaisiaan, eikä näitä voi verrata oikein mihinkään. Ihan parasta.

Riikka


keskiviikko 29. kesäkuuta 2016

Rauma, olit meille hyvä!

Toivottavasti kaikilla oli hyvä juhannus, allekirjoittanut vietti sen tänä vuonna Raumalla nauttien auringosta ja hyvästä musiikista. Lähdettiin miekkosen kanssa jo torstaina ajelemaan kohti Raumaa heti töiden jälkeen, koska perjantaina ei oltaisi ehditty ajoissa paikan päälle ja näin ollen oltaisiin missattu parit esiintyjät jotka haluttiin nähdä. Itse en ollut koskaan käynyt Raumalla, saati festareilla, joten en ollut ollenkaan varma tulenko viihtymään. Ei niinkään se paikka, vaan se ihmispaljous. Thank god kaikki "pelot" osoittautui turhaksi, ja vietin oikeasti hauskan juhannuksen, parhaassa seurassa. ♥

Tosiaan Rauma. Noiden 4 päivän aikana keskusta tuli tosi tutuksi, joten jätettiin auto jo torstaina yöpaikan parkkipaikalle ja käveltiin paikasta toiseen. Päädyttiin to,pe ja la syömään Mr. Jonesiin, jota voidaan suositella kyllä kaikille! Ihan oikeasti, parhaat burgerit ikinä. Käytiin pe & la syömässä myös aamupala/ lounas tuolla, ennenkuin lähdettiin festarialueelle. Nälkä lähti koko päiväksi. 


Muutenkin paikkana Rauma oli mun mielestä tosi kiva; ei liian suuri eikä liian pieni, kivoja yksityiskohtia, puistoja ja puutaloja. Meri vieressä ja junayhteydet löytyy, joten aika pitkälti paikka, jossa voisin kuvitella asuvani. Ei sillä, että tässä oltaisiin mihinkään muuttamassa. Majapaikkana meillä toimi Poroholman lomakeskuksen mainostama kesähotelli, jota en kyllä suosittele kenellekkään! Poroholman sivuilla lukee asuntojen olevan siistit ja puhtaat, mutta ainakin meidän (ja jutuista päätellen myös muiden) huoneistot olivat homeessa, lattiat likaiset sekä keittiö sen näköinen, että siellä olisi teurastettu eläin. Ja siis olihan meidän huoneissa myös niitä eläimiä, lattioilla vilisi ötököitä, katonrajassa lenteli yöperhosia ja seinillä juoksi hämähäkkejä. Ainoat plussat olivat WC ja suihku, tosin kumpaankin mentiin crocksit jalassa kun homeinen ja likainen lattia ällötti niin helvetin paljon. Onneksi siellä ei tarvinnut kuin nukkua.

Itse festareihin mä olin taas enemmän kuin tyytyväinen! Kyseessä oli siis mun ja miehen ensimmäiset "oikeat" festarit, joten varsinaisia odotuksia ei ollut. Kumpikin kuitenkin yllättyi todella positiivisesti. Meillä oli Priority liput kahdelle päivälle, joten ei tarvinnut jonottaa WChen saati juotavaa, kun meidän "omalla alueella" oli kummatkin saatavilla. Päälavalle näki myös suoraan meidän alueelta, mikäli ei halunnut lähteä ihmisjoukon keskelle lavan eteen. Hintakaan ei ollut kuin 40 euroa enemmän normaalista 2 päivän lipusta, joten todellakin otetaan kyseiset tiketit myös ensi vuonna!

Perjantaina meillä oli "must see" listalla Günther & The Sunshine Girls, Haddaway, Jason Derulo, Elastinen, Tungevaag & Raaban ♥ ja David Guetta. Kaikki kerettiin näkemään ihan mahtavan aikataulutuksen takia! Lavat oli sijoitettu 4 eri paikkaan, ja vaikka olin hieman skeptinen sen suhteen sekoittuuko musiikit keskenään, niin oli mahtava todeta että ei, ei sekoitu ja pystyy täysillä keksittymään vain siihen artistiin, jota oltiin katsomassa. 

Perjantaina aloitettiin päivä köllöttelemällä riippumatossa, K-Systemin esiintyessä taustalla.
Ei ollenkaan pöllömpi aloitus juhannukselle.


Tungevaag & Raaban (eli Tunnelibaana ja Raappana loppuillasta) oli mun ehdoton suosikki koko viikonlopulta! Fiilis tuolla oli ihan käsittämätön, joka puolella ihmiset hyppi ja reivas ihan sydämensä kyllyydestä. Valot vilkku ja tasaisin väliajoin savukone päästi höyryt pihalle. Ihan superia, ja mulla oli niin onnellinen olo sillä hetkellä. Niin loistavan setin pojat vetäs että on pakko joskus mennä uudestaan kattomaan!

Perjantaina pääesiintyjä oli Guetta, ja pakko myöntää ettei kaverin valoshowta turhaa ole kehuttu! Mua harmittaa tossa keikassa vain se, että paskan kenkävalinnan takia mulla oli jalat jo niin älyttömän kipeät, ettei enää tehnyt mieli tanssia. Onneksi miekkonen reivasi sen koko puolitoista tuntia taukoamatta myös mun puolesta. Ja siis en edes huijaa, se tanssi (hyppi, pomppi, heilu ja huito) koko puolentoista tunnin ajan. Uskomaton tyyppi.


Lauantaina oltiin paikalla jo hyvissä ajoin, koska molemmat halusi nähdä JVGn keikan. Oltiin siis eturivissä siellä pomppimassa ja voi kuulkaa kyllä taas oli sellanen päivänalotus että oksat pois! Pakko vaan taas kehua. Lauantaille ei ollut muita "pakko nähä" kuin Teflon Brothers, INNA, Cascada ja Antti Tuisku. Cascadan keikalle oli niin järjetön ihmistungos, ettei nähty vaivan arvoiseksi yrittää päästä sitä kuuntelemaan, INNAn keikka kuunneltiin omalta alueelta, ja Teflonin jälkeen jäätiin vielä kuuntelemaan Rähinä Special, joka osoittautui lauantain parhaaksi keikaksi! Brädi, Uniikki ja Spketi veti ihan huippu hyvän keikan, ja tunnelma oli kaikilla katossa. Tuli niin nostalginen olo tyyppien esityksistä, että muisti taas miksi yhdessä vaiheessa suomiräppi oli niin lähellä sydäntä. ♥ Antti Tuisku käytiin kattomassa tuhansien muiden seassa päälavan edessä, ja taisinpa mä miekkosen olkapäiltäkin keikkaa ihailla yhden biisin verran. Oli siisti kokemus siihen asti, kunnes järkkäri tuli sanomaan soo soo. Jäätiin lopuksi vielä katsomaan Knife Partyn keikkaa, mutta lähdettiin sitten jossain välissä etsimään pitseriaa ja sieltä pitsa kainalossa kohti hotlaa.


Loppuun ei voi kuin sanoa KIITOS RAUMA ja KIITOS RMJ! Ensi vuotta odotetaan jo innolla!

Riikka & M.





maanantai 20. kesäkuuta 2016

Me, myself and I - time

Olin jo lähes unohtanut miten ihanaa onkaan olla ihan vaan itekseen. Okei, oon viettänyt töissä lähes putkeen n. 30 tuntia, ja käynyt kotona vaan nukkumassa, mutta noin niinkun muuten. Tänään kuitenkin on vapaata, ja aloitin päiväni nukkumalla 8 asti, jonka jälkeen kattelin muutaman jakson Frendejä sekä söin aamupalaa kaikessa rauhassa.

Kellon ollessa noin puoli 10, suuntasin salille ja tein kivasti tuntuvan tunnin treenin.Treenien jälkeen oli nälkä, ja kurvasin hakemaan sushia ennenkuin suuntasin kotiin. Nyt, tässä näin samalla kun kirjoitan, syön lounasta ja frendit pyörii edelleenkin vieressä. Ruu hyppii olkapäällä ja yrittää napata kalat riisin päältä aina, kun vien palasen suun lähelle. Sfinxin omistamisen riemuja tämä.

Mutta niin, miekkonen on siis Ruotsissa valmennettaviensa kanssa, ja tulee kotiin vasta keskiviikkona. Siihen asti siis kämppä on ihan kokonaan mun hallussa, mikä tarkoittaa sitä, että...

  • saan syödä just sitä mitä ite tykkään = sosekeittoja, sushia, vihannesruokia. Ja siis tarkennus; saan syödä niitä siis silloinkin, kun mies on kotona, mutta silloin joutuu tekemään lisäksi jotain "täytävämpää", kun miehellä ei keitoilla lähde nälkä.
  • saan nukkua KESKELLÄ 180 senttistä sänkyä. Mikään ei oo yhtä mahtavaa. Tää on myös asia, mistä me lähes joka ilta kinataan "sä oot taas keskellä sänkyä, mun vuoro tänään". Pitäisi varmaan ostaa uusi, kunnon patja.
  • saan katsoa töllöstä mitä haluan. Yleensä sieltä (varsinkin viime aikoina..) tulee vain urheilua; jalkapalloa, käsipalloa, koripalloa, luistelua, voimistelua, ratsastusta, jääkiekkoa, formulaa, snookeria, laskettelua, uintia you name it. Kaikki käy, mutta formula ja se pirun snooker on kyllä ehdottomasti eniten katsoitummat jutut tässä taloudessa.
  • saan kuunnella maailman siirappisinta soittolistaa samalla kun käyn suihkussa. Ja tottakai, laulaa mukana.
  • saan nukkua ikkuna / verhot auki. Mies ei pysty eikä kykene nukkumaan, mikäli ikkunat ei ole kiinni ja pimennysverho alhaalla. Mä taas nautin kesäsin nukkua valoisammassa ja viileämmässä huoneessa.
  • saan hyvän yön viestin iltaisin, mikä on ihanan nostalgista ♥ tulee ihan inttiajat mieleen.
  • saan tuliaisia kun ukkeli tulee kotiin. Jep, parasta.

Nyt ajattelin ryhdistäytyä, ja alkaa vähän jo pakkaamaan Rauman reissua varten! Lähinnä siis panikoimaan sitä, mitä laitan päälle ja otan mukaan. Miten festareille pukeudutaan? Murheita ne on tietty nämäkin, mutta ehkä mä otan mukaan kaiken housuista hameisiin ja sitten vaan sovellan.. Saas nähdä. 

Kuullaan taas!

Riikka


keskiviikko 15. kesäkuuta 2016

Tyhjäpää

Tiiättekö sen tunteen, kun muistat junkun asian, ja n. 3min myöhemmin unohdat sen? Mä tiedän. Kirjauduin tänään meinaan verkkopankkiin, muistin tunnuksen, mutta koska sillä hetkellä ei ollutkaan avainkortti vieressä, keskeytin palvelun ja hain lompakon autosta. Noiden 3 minuutin aikana unohdin mun tunnuksen. Ja nyt en saa sitä millään päähäni. Uskokaa huviksenne, on maailman turhauttavin olo.

Mutta asiaan! Tää ja viime viikko on ollut ihan super mahtavia! Viime viikolla oli tosin töissä hirmu hektisiä päiviä, mutta niistä selvittiin kunnialla. Viikonloppuna pyörähdettiin Ruun kanssa Hyvinkäällä Eryn näyttelyssä, enkä tosiaan vois olla tyytyväisempi! Oli huippu tuomari joka antoi ihan loistavan arvostelun. Toki Ruukkis on vielä aika rimpula kun on kasvavassa iässä, mutta se nyt on ihan ymmärrettävä juttu. En voisi olla ylpeämpi meidän nahkiaisesta ♥


Tän viikon alkua taas odotin inolla, sillä perhe, jonka luona Kanadassa asuin, tuli osittain Suomeen! Tiistaina siis suunnattiin auton nokka kohti Jumboa ja käytiin sitten porukalla kahvilla. Tarkoitus olisi, että ensi viikolla he tulevat käymään täällä meillä, joten hii, kiva viikko siis tulossa!

Ensi viikolla muuten on jo juhannus (ikään kuin kukaan sitä ei varmaan tietäisi?) ja me suunnattaan murun kanssa kohti Raumaa! Rauman Meren Juhannus, here we come. Kummankin meidän ensimmäiset festarit, joten saapi nähdä mitä tästä seuraa. Artistit on ainakin ihan huippuja, joten enää vaan toivotaan että säät suosii.

Kesäloman alkamiseen on tasan 30 päivää, Unkariin ja Formuloihin 35. En malta odottaa tota reissua, koska se tulee olemaan niin "once in a lifetime" juttu. Tai ainakaan ei oo suunnitelmissa uudestaan lähteä.. vielä.

Kuitenkin siis paljon kivoja jutuja tulossa. Vielä kun saisi päähänsä noi pankkitunnarit niin sitten tää elämä vasta hymyileekin.

Sateista torstain jatkoa kaikille!

Riikka

sunnuntai 29. toukokuuta 2016

Vuosi valmistumisesta

Niin. Vuosi kulunut valmistumisesta, vuosi kulunut siitä kun sai ammattitutkintopaperit käteensä. Vuosi sitten juhlittiin, taino no siis vuosi sitten eilen taisi olla se "the day". Hassua, että vuosi on kulunut näin nopeasti. Koko vuoden olen ollut täyspäiväisesti töissä tehden täyttä listaa, ainoastaan elokuun Islannin viikko ja kolmesti olleet 5 päivän vapaat ovat olleet "lomani" vuoden ajan. Eikä oikeastaan ole valittamista! Ensimmäinen "oikea" kesäloma lähestyy kovaa vauhtia, josta suurin osa menee kyllä reissatessa mutta eikai tuo haittaa, loma kun loma.

Vuosi on ollut tosi opettavainen. Olen ollut osa monenlaista työyhteisöä, hoitanut monia erilaisia asukkaita ja työskenellyt monissa erilaisissa paikoissa. On tullut turpaan, on syljetty päin, on potkittu, on raavittu, nipistetty ja purtu. On ollut kiire, on ollut kiireestä johtuvia ongelmia asioiden hoitamisesta, on ollut tilanteita, joiden hoitamiseen en itse ole ollut tyytyväinen (= sama, josta lehdet ovat kirjoitelleet viime päivinä) ja on joutunut venyttämään omaa jaksamista ja päivää sen takia, ettei sijaisia ole saatavilla. Nämä on asiat, jotka ensimmäisenä tulee lähes kaikilla mieleen, kun joku kertoo lähihoitajana toimimisestaan. On unohdettu kokonaan se toinen puoli.

On ollut myös naurua, ja tarkoitan sellaista naurua, jossa asukas nauraa sydämensä kyllyydestä yhdessä hoitajan kanssa. Spontaaneja tilanteita, jotka ovat hauskoja vain sen hetken ajan. Tilannekomiikkaa, joka naurattaa kumpaakin osapuolta. On ollut myös itkua, jossa on saanut toimia tukena ja olkapäänä. Ollaan itketty yhdessä, mutta sen jälkeen onkin sitten taas naurettu. On kiitetty puolin ja toisin hyvistä neuvoista, on osattu olla ihmisiä toisillemme. On pidetty toistemme puolta (hämmästyn aika ajoin siitä, kun asukkaat pitävät hoitajan puolta esimerkiksi puolustamalla meitä omaisilleen / yleistä käsitystä vastaan) ja on yhdessä mietitty elämän syntyjä syviä. On kerrottu tarinoita jotka saavat kunnioittamaan ihmistä ihan erilailla ja on kiitetty joka vuoron jälkeen ja iltaisin toivoteltu hyvät yöt ja kauniit unet.

Hoitajien kesken on heitelty aika-ajoin hieman rankempaa huumoria (trust me; ei varmaan kukaan muu kuin hoitaja pitäisi kansilassa heitettyjä "läppiä" hauskana, vaan soittaisi paikalle lanssin/poliisin..) ja on tuettu toisiamme mitä tulee jaksamiseen. On joustettu, autettu, vaihdettu vuoroja. On tuotu herkkuja syötäväksi ja ihmetelty mihin ne ehtivät jo ekan tunnin aikana hävitä. On nollattu yhdessä vapailla, on purettu mieltä ahdistavat asiat töissä. On tsempattu ja kannustettu, ohjattu ja opetettu niitä jotka vasta opettelevat alaa. Ja on nähty heidän "puhkeavan kukkaan" harjoittelujakson aikana. Siitä tietää, että ainakin yhdestä hoitajasta saadaan aikanaan olla ylpeitä. Tiedetään, että hän pärjää tilanteessa kuin tilanteessa. Ne on aika kivoja fiiliksiä.

Vanhustyö on Suomessa tietynlainen tabu. Epäkohdista on alettu puhumaan vasta tänä päivänä, mutta niissä kaikissa toistuu yksi asia: kiire ja hoitajien vähyys. Jokainen tykkää listata ne asiat, jotka eivät toimi sen takia, mutta en muista lukeneeni mistään juttua jossa mietittäsiiin mitä tilanteelle voitaisiin tehdä. Toki näitä "ideoita" kuulee, mutta en nää niitä kovinkaan realistisina. Tai tottakai, mikäli pääministerimme ja hänen iloiset veikkonsa tahtovat, niin otan mielelläni mukaan vuoroon testaamaan tätä meidän työtämme. Tässä vaiheessa voidaan taas kyllä peräänkuuluttaa realistisuutta; never gonna happen.

Mä olen kuitenkin kaikesta huolimatta ylpeä omasta työstäni. Tiedän tekeväni hommat hyvin, ja musta on aina kiva kuulla vakkareilta "onneks sä tulit tänne niin tietä että hommat hoituu". Vaikka lehdet kirjoittasi kuinka paljon tahansa kuraa, niin faktahan on se, että jokainen meistä vaikuttaa siihen omalla työnteollaan. Olisihan se helppoa mennä sieltä mistä aita on matalin, mutta voitko sä silloin katsoa itseäsi ylpeänä peilistä?

Terkuin vapaapäivästä nauttiva Riikka
..joka tosin eilen oli 14 tuntia painamassa duunia